Maratonjuoksu on ollut yleisurheilun MM-kisojen kuningas, mutta viime vuosina 42,195 kilometrin tapahtuma on muuttunut vaatimattomaksi ja vähemmän houkuttelevaksi. Asiantuntijat, kuten Iltalehden Arto Bryggare, ovat herätelleet keskustelua siitä, että MM-maratonit eivät enää kerää parhaimpia juoksijoita mukaan, vaan tapahtuma muistuttaa enemmän jäätelömyyntitapahtumaa Mikki Hiirestä kuin arvokasta kilpailua.

Eugenen MM-kisoissa 2022 nähtiin karua todellisuutta, kun Kenialla oli vain kaksi naisjuoksijaa ja kaksi miestä. Maailman huiput eivät olleet paikalla: ei Eliud Kipchoge, ei Amos Kipruto. Naisten maratonilla Oregonissa kilpaili ainoastaan 41 juoksijaa, joista 32 ylitti maaliviivan.

Budapestin MM-kisoissa 2023 tilanne ei ollut paljoa parempi. Kenian ja Etiopian joukkueet koostuivat kolmos- ja nelosketjun juoksijoista. Miesten maratonin voitti Ugandan Victor Kiplangat, jonka aika 2.05.09 ei voi verrata historian huipputuloksiin.

Asiantuntijat ovat huolissaan siitä, että MM-kisoista tulee B- tai C-tason kilpailuja, jolloin major-maratonit, kuten Boston ja Berliini, vievät voiton.

Kaudelle 2025 suunniteltu Tokion MM-maraton ei vaikuta houkuttelevalta, ja suurista nimistä vain osa saattaa saapua Japanin kisaan syyskuun lopussa. Tällä hetkellä kaikki silmät ovat tähtäimessä syksyn suurmaratoneissa, kuten Berliinissä ja New Yorkissa.

Sateet ja kosteus voivat vain vähentää Tokion tapahtuman vetovoimaa entisestään.

Rahalla on merkittävä rooli urheilijoiden valinnoissa, ja major-maratonien palkintopotit ovat moninkertaiset verrattuna MM-kisojen rahapalkintoihin. Esimerkiksi voitto MM-kisoissa tuo mukanaan 64 000 euroa, kun taas Chicagossa se voi olla jopa 91 000 euroa. Starttirahat ja aikabonukset nostavat major-maratonit aivan omalle tasolleen.

Ruth Chepngetich, joka teki ME-suorituksen Chicagossa, tienasi viime sunnuntaina yhteenlaskettuna yli puoli miljoonaa euroa. MM-kisoissa mahdollinen bonus ME:stä on vain 91 000 euroa, mikä on äärimmäisen epätodennäköistä maratonilla.

Olympialaiset vetävät puoleensa maailman parhaita maratoonareita, mutta MM-kisojen arvo on nykypäivänä kyseenalainen. Bryggare ehdottaa, että kansainvälinen yleisurheiluliitto harkitsisi MM-maratonien poistamista kokonaan. Hän suosittelee puolimaratonin tuomista osaksi kilpailuja, sillä se on todettu toimivaksi esimerkiksi Rooman EM-kisoissa. MM-maratonisa voitaisiin järjestää osana suurta maratontapahtumaa joka vuosi.

Tulevissa kilpailuissa kilpailun arvon palauttamiseksi tarvitaan kuitenkin isoja muutoksia. Jos urheilijat eivät tunne suurta houkutusta osallistua, ovat MM-maratonit vaarassa jäädä unohduksiin.