Charles Shyerin kuolema

Ohjaaja ja käsikirjoittaja Charles Shyer on kuollut 83 vuoden iässä 27. joulukuuta 2024. Hänen kuolemansa on suuri menetys elokuvateollisuudelle, jossa hän oli tunnettu erityisesti vahvojen naisten rooleista. Shyer teki merkittävää yhteistyötä entisen vaimonsa, ohjaaja-käsikirjoittaja Nancy Meyersin kanssa, ja yhdessä he loivat ikimuistoisia elokuvia, jotka ovat valloittaneet yleisöt ympäri maailmaa.

Varhainen ura

Shyerin ura alkoi jo nuorena, sillä hänen isänsä Melville Shyer oli perustanut Directors Guild of America -järjestön, joka edustaa elokuva- ja tv-ohjaajia Yhdysvalloissa. Tämä perhesiteen ansiosta Shyer sai varhaista näkemystä elokuvanteon taiteesta ja liiketoiminnasta.

Ikimuistoiset elokuvat

Vahvimmat näyttösi Shyer esitti elokuvissaan, kuten Goldie Hawnin tähdittämässä komediassa "Tyttö joka kävi intin" (1980) ja Diane Keatonin pääosassa olevan "Kuka kutsui haikaran" (1987). Nämä elokuvat eivät ainoastaan saavuttaneet taloudellista menestystä, vaan myös kritiikkiä. "Tyttö joka kävi intin" voitti Oscar-ehdokkuuden parhaasta alkuperäisestä käsikirjoituksesta, johon Shyerin ohella kuuluivat Meyers ja Harvey Miller. Elokuvan budjetti oli 9,2 miljoonaa dollaria, ja se keräsi huimat 69,8 miljoonaa dollaria lipputuloa.

Yhteistyö Nancy Meyersin kanssa

Shyerin ja Meyersin yhteistyö jatkui myös henkilökohtaisella tasolla, sillä he menivät naimisiin vuonna 1980, mutta erosivat 1999. Erovuonna julkaistu "Ansa vanhemmille" -elokuva oli heidän viimeinen yhteinen projektinsa. Nancy Meyers on myöhemmin avannut avioeroaan New York Timesissa, jossa hän käsitteli suhteensa haasteita.

Perhe ja perintö

Shyerin avioliitosta Meyersin kanssa syntyi kaksi tytärtä, Annie ja Hallie Meyers-Shyer, joista Hallie on myös ohjaaja. Heidän perheensä on jättänyt merkittävän jäljen elokuvateollisuuteen – molemmat tyttäret ovat esiintyneet vanhempiensa elokuvissa. Charles Shyer meni myöhemmin naimisiin Deborah Lynnin kanssa, ja parilla on kaksoset, Jacob ja Sophia Shyer.

Shyerin poismeno

Shyerin kuolema tapahtui sairaalassa lyhyen sairastamisen jälkeen, ja perhe ei ole vielä jakanut tarkempia tietoja kuolinsyystä. Hänen poismenonsa jättää tyhjön elokuvateollisuuteen, joka muistaa hänet suuresta lahjakkuudestaan ja kyvystään kertoa tarinoita, jotka ovat resonoinut sukupolvien ajan. Shyerin elokuvat tulevat elämään ikuisesti, ja hän jäävät sydämiimme.