Arvostelumme Lumikki: Taikapeili, taikapeili seinällä... onko taika löydetty uudelleen vai onko tämä katastrofi? Valintamme on valitettavasti jälkimmäinen. Lumikki ei ole menestys monessakaan mielessä. Elokuvan kerronta on äärimmäisen huterata, ja se tuntuu enemmän sadun uudelleenkirjoitukselta kuin laadukkaalta adaptaatiolta. Mitä pidemmälle elokuva etenee, sitä enemmän tulee ilmi, että Disney on ottanut palasia animaatioelokuvasta ja muokannut niistä jotain modernia, joka yrittää vastata nykypäivän yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Vaikka tämä voisi toimia, ongelma on siinä, että elokuvan johdonmukaisuus kärsii, kun se yrittää irrottautua alkuperäisestä sadusta ja samalla tuottaa uutta sisältöä. Tästä syystä kohtaukset tuntuvat väliin epäjohdonmukaisilta ja hämmentäviltä, jolloin katsojat jäävät kysymään, miksi tietyt asiat tapahtuvat.

Ongelma viestinnässä? Elokuvan viesti on voimakas, mutta se on samalla äärimmäisen naive. Vaikka sadun hyväntahtoisuus löytäisi köyhille ja hyville ratkaisuja, reaalimaailmassa se on melko teoreettinen. Kuvitelkaa, että vaikeat konfliktit ratkaistaan pelkästään ystävällisyydellä... Monille nuorille katsojille tämä voi vaikuttaa liialliselta romantisoinnilta, sillä lasten maailmankuva on usein karumpi.

Elokuvan väkivalta on sensuroitu liiaksi, jotta se ei järkyttäisi katsojia. Tämän myötä kuningattaren sydän, joka alkuperäisessä tarinassa on sydän härästä, korvataan omenalla. Erityisesti seitsemän kääpiön hahmojen CGI-esitykset herättävät kritiikkiä, sillä aidot äänenlahjakkuudet olisivat olleet toivottavampia. Vaikka Simplet on herkullinen hahmo, hänen ominaisuutensa on täysin poistettu, mikä jättää katsojan kaipaamaan menneitä mukautuksia.

Elokuvan näyttelijäkaarti tuo mukanaan ripauksen toivoa: Gal Gadot loistaa Pahana kuningattarena, ja hänellä on uskottava asenne, joka onnistuu pelastamaan elokuvan. Rachel Zegler toteuttaa Lumikin roolin hienosti, mutta Lumikin uudet valinnat ja käyttäytyminen tuntuvat ennakoimattomilta ja huonosti kirjoitetuilta. Zeglerin laulusuoritukset ovat kuitenkin erityisen vaikuttavia, joten niistä voi nauttia vaikkei tarina täysin toimisikaan.

Tarina itsessään on sekava; Lumikki ei pysy yhdessä paikassa vaan vaeltaa kuningattaren ja rosvojen välillä. Jatkuvat juonenkäänteet tekevät siitä enemmän vaudevillityylistä esitystä kuin jännittävää fantasiaa, ja yrittää yhdistää liikaa elementtejä kerronnassaan. Vaikka muutokset tarinassa voisivat olla kiinnostavia, ne vaikuttavat ennemminkin sekavilta ja hämmentäviltä.

Kaiken tämän lisäksi ensimmäiset viisitoista minuuttia elokuvasta tarjoavat hyviä viittauksia alkuperäiseen animaatioon ja luovat toivottavasti paremman pohjan elokuvan tarinalle. Joitakin lauluja esitetään uudella tavalla, mutta monet tunnetuimmista kappaleista on jätetty pois, mikä on suuri sääli – erityisesti kun laulut kuten "Un jour mon prince viendra..." ovat ikonisia. Elokuvan visuaalinen ilme on kaunis ja värit ovat vaikuttavat, mutta tarina jää yhtenäisyyden ja johdonmukaisuuden puutteeksi.

Loppujen lopuksi, tämä on elokuva, joka tavoittaa ehkä vain Disney-fanien totuttua rakkautta mutta ei voi ylittää odotuksia. Se kaipaa enemmän syvyyttä ja johdonmukaisuutta sekä tarinassa että hahmoissa ollakseen onnistunut, ja se jää elokuvaharrastajilta puutteellisena työnä.