Metsänomistajien mahdollisuudet myydä metsistään muutakin kuin puuta tulevat laajentumaan huomattavasti ensi vuonna. Ympäristöministeriössä on parhaillaan valmistelussa muutoksia luonnonsuojelulakiin, joka mahdollistaa metsien luontoarvojen myynnin kaikille asiasta kiinnostuneille.

”Lakimuutoksesta laadittava hallituksen esitys valmistuu alkuvuodesta”, kertoo ympäristöministeriön johtava asiantuntija Emma Terämä. Tällä hetkellä luonnonarvokauppaa voivat hyödyntää vain ne tahot, jotka kompensoivat luonnolle aiheuttamaansa haittaa.

Luonnonarvokaupan perusidea perustuu siihen, että yritykset, jotka aiheuttavat haittaa luonnon arvoille, voivat maksaa maanomistajille siitä, että he tekevät omilla maillaan toimenpiteitä, jotka lisäävät luontoarvoja tai suojelevat merkittäviä luontotyyppejä.

”Luonnonarvokaupassa luonnonvarat voivat saada arvon myös luonnontilassa, eivätkä ainoastaan jalostettuina tuotteina”, Terämä selventää.

Tällä hetkellä luonnonarvokauppa on ollut melko vähäistä. Terämän mukaan haasteena on ollut vapaaehtoisuus: ei ole lainsäädäntöä, joka velvoittaisi arvottamaan luontoarvoja, joten maanomistaja saattaa miettiä, myykö puunsa korkeimmasta tarjouksesta vai suojelisiko tai ennallistaisi metsäänsä saadakseen korvauksen.

Laajentamalla luonnonarvokauppaa kompensaation ulkopuolelle sen suosio voisi kasvaa. Terämä arvioi, että maanomistajilla on halua osallistua ennallistamistoimenpiteisiin, mikäli rahoitus on taattua.

Valtio ei ole luonnonarvokaupan edistämistavoitteen kanssa yksin. Esimerkiksi Maa- ja metsätaloustuottajien keskusliitto (MTK) on kehittänyt omaa palveluaan, jonka avulla luonnonarvokauppaa voidaan edistää. Terämän mukaan valtio pyrkii saamaan entistä enemmän yksityissektoria mukaan, sillä luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen on vakava ongelma, joka on pysäytettävä vuoteen 2030 mennessä.

Valtion tavoitteena ei ole toimia markkinatoimijana, vaan luoda käyttökelpoisia toimintamalleja markkinaosapuolten hyödyntämiseksi. Valtiolla on käytössään laskentamalli, joka auttaa arvioimaan erilaisten luontotyyppien, kuten suon tai metsän, luontoarvoa ennen ja jälkeen toimenpiteiden.

Luonnonvarojen pysyvyyteen ja lisäisyyteen liittyvät vaatimukset ovat tiukkoja. Pysyvyys tarkoittaa, että myydyt luontoarvot säilyvät, vaikka maanomistaja vaihtuu. Jos suojeleminen laiminlyödään, seuraukset voivat olla ankaria, mukaan lukien sakot tai vaatimus palauttaa luontoarvot alkuperäiseen tilaansa.

Merkittävänä erona luonnonarvokaupan ja hiilimarkkinoiden välillä on mittakaava; hiilimarkkinat ovat globaaleja, kun taas luonnonarvokauppa toimii pääasiassa paikallisesti.

Jos luonnonarvokauppa onnistuu Suomessa, on mahdollista, että siitä tulee EU:n malli tulevaisuudessa. Tällaista kehitystä varten on kuitenkin tarpeen luoda lisää välittäjäorganisaatioita, joiden avulla eri osapuolet löytävät toisensa ja voivat kaupata luonnonarvoja tehokkaasti.