Manse PP juhli naisten TalviSuperin mestaruutta kaatamalla loppuottelussa Rauman Feran 2-0 (4-2, 2-1). Onko tunne, että naisten peleissä taivaanmerkit ovat samalla tavalla järjestyksessä kuin viime kauden päättyessä?

Selvää on, että Mansella on edelleen sarjan paras materiaali, ja se on suurin ennakkosuosikki myös tulevalle kaudelle Suomen mestariksi. Kuitenkin erot joukkueiden välillä ovat niin pieniä, että Manse ei ole erityisesti voittamaton. Esimerkiksi lauantain välierässä Jussittaret oli pelillisesti jopa parempi joukkue, kuten nähtiin myös ottelun sisäisissä tilastoissa. Pesäpallo on kuitenkin tulosurheilua, ja juoksut ovat lyötävä oikeaan aikaan.

Manse onnistui lyömään Jussittaria vastaan juoksunsa oikeissa kohdissa, ja loppuottelussa Feraa vastaan se puristi tarvittavat juoksut kokemuksensa ja vahvan materiaalinsa avulla. Tällöin pelissä ei tarvinnut mennä enää lyöntikisaan.

Tilanne ei muutu kesällä, sillä Manse on edelleen mittatikku kaikille muille joukkueille. Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksen alusta ei ole optimaalinen pesäpallon kannalta, mutta Mansen pääkotiuttajat Siri Eskola ja Lina Olenus osoittivat, että joukkueen sisäpelikaan ei ole kadonnut mihinkään.

Yhtenä yllättäjänä lopputurnauksessa oli ilman muuta Jussittaret, joka voitti pronssiottelussa Lapuan Virkiän 2-0 (1-0, 1-0). Jussittaret oli todella lähellä voittoa myös Mansea vastaan, ja heidän esityksensä koko TalviSuperissa osoitti, että heitä kannattaa seurata jatkossa tarkasti. Vaasasta hankittu Riikka Polso loisti ja valittiin lopputurnauksen parhaaksi pelaajaksi, ja myös vasta 16-vuotias Matilda Niskakangas teki vaikutuksen valtavalla potentiaalillaan.

Jussittaren pelit olivat erittäin positiivisia ja lupaavia kesän näkökulmasta. Uusi pelinjohtaja Erno Tuomainen on jatkanut joukkueen kehittämistä edellisen kauden jälkeen, ja on selvää, että Jussittaret sijoittuu vahvasti mitalitaisteluun tällä kaudella. Viime kauden jossakin vaiheessa Upi Antikaisen johdolla aloitetut kehitysaskeleet näyttävät tuottavan nyt tulosta.

Fera taas jätti hyvän kuvan kesäkaudesta huolimatta; se on onnistunut vahvistumaan uusilla pelaajilla ja kuuluu myös tuohon 4-5 joukkueen kärkiryhmään. Tampereen lopputurnaukseen Fera tuli kuitenkin siipirikkona, mutta sen esitys oli silti uskottava. Essi Rytteri, joka pelasi Hakoniemen paikalla, osoitti kykyjään ja onnistui nostamaan joukkueen suoritustasoa.

Virkiällä taas oli lopputurnauksessa haastavaa, ja se sijoittui viimeiseksi. Kuitenkin joukkueen esitys Feraa vastaan oli lupaava, sillä se jäi vain supervuoroparissa tappiolle. Sunnuntain pronssiottelussa joukkueen sisäpeli ei toiminut odotetusti, mikä vaikutti negatiivisesti heidän suoritukseensa. Virkiän uusi valmennus- ja pelinjohdolla sekä pelaajilla on vielä matkaa jäljellä, mutta viisi kuukautta on aikaa kehittää asioita ennen syksyn ratkaisupelejä.

Yhteenvetona voidaan todeta, että pesäpallon maailmassa ei vain mestaruudet merkitse, vaan myös tarinat pelaajista ja joukkueista kehittyvät jatkuvasti. Jussittaret ja Fera osoittavat, että seuraavat kaudet tulevat olemaan mielenkiintoisia!