Kevään vaalit ovat poikkeukselliset, ja ne ovat ensimmäiset kunnallis- ja aluevaalit, jotka järjestetään samaan aikaan Suomessa. Hyvinvointialueet ovat saaneet uuden roolin sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä pelastustoimen hallinnassa, mikä on muuttanut kuntien tehtäviä merkittävästi verrattuna edellisiin vaaleihin.

Kaikkiaan 30 823 henkilöä haluaa vaikuttaa paikkakuntansa asioihin. Heistä 29 950 kilpailee kunnallisvaaleissa ja 10 097 aluevaaleissa. Yhteensä 9 224 ehdokasta on mukana molemmissa vaaleissa, mikä tarkoittaa, että 91 prosenttia aluevaalien ehdokkaista on myös kuntavaalissa. Tämä on merkittävä käyrä, sillä se viittaa siihen, kuinka tärkeäksi paikallinen päätöksenteko koetaan.

Kun vertaamme vuoden 2021 kuntavaaleihin, huomaamme, että ehdokasmäärissä on tapahtunut laskua. Ehdokasvaihtoehtoja on 5 677 vähemmän, ja kunnallisvaaliehdokkaiden vähentymisellä on suora vaikutus kansan edustukseen: 61 kunnassa valtuutettujen määrä vähenee yhteensä 273:lla, mikä tarkoittaa, että valtuutettuja valitaan nyt 8 585, eli 1,6 prosenttia edellistä vaalikaarta vähemmän.

Aluevaaleissa kilpailu on kova, sillä yli 10 000 ehdokasta taistelee 1 379 valtuustopaikasta 21 hyvinvointialueella. On kuitenkin huomattava, että Helsingissä aluevaaleja ei järjestetä.

Myös kansanedustajat ovat aktivoituneet: 36 haluaa pyrkiä kunnallis- tai aluepäättäjiksi, ja yhteensä 168 kansanedustajaa sekä neljä europarlamentaarikkoa on ilmoittautunut näihin vaaleihin.

Erityisesti Perussuomalaisten ja Keskustan on ollut haastavaa löytää ehdokkaita. Perussuomalaisilla oli vuoden 2021 kuntavaaleissa lähes 6 000 ehdokasta, mutta nyt määrä on romahtanut 3 705:een. Keskustalla on yli 800 ehdokasta vähemmän kuin edellisissä vaaleissa.

Mielenkiintoista on myös ehdokkaiden sukupuolidynamiikan muutos. Vaikka miehiä on edelleen enemmistö ehdokkaista, heidän osuutensa vähentyy. Kuntavaaleissa naisehdokkaiden osuus on nyt huikeat 42,3 prosenttia, mikä on enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Naisten osuus aluevaaleissa on vieläkin parempi, 47,7 prosenttia, ja se on kasvanut 2,3 prosenttiyksikköä verrattuna edellisiin vaaleihin. Tämä kehitys voi johtaa sukupuolten tasapainoiseen edustukseen tulevaisuudessa.

Ehdokkaiden keski-ikä vaaleissa on hieman yli 50 vuotta, ja trendi näyttää jatkuvan. Vanhimmat ehdokkaat ovat jo 91-vuotiaita, kun taas 18-vuotiaita nuoria, ensimmäistä kertaa äänestysoikeuden saavuttaneita, on 211. Tämä osoittaa, että nuoren sukupolven osallistuminen politiikkaan on vielä melko vähäistä.

Erityisesti kunnallisvaaleissa naisten osuus on suurin Merijärvellä ja pienin Utsjoella. Ikäjakauma vaihtelee kunnittain jopa 20 vuotta, mikä voi vaikuttaa paikallisiin päätöksiin ja politiikan luonteeseen. Esimerkiksi Luhangassa ja Tuusniemellä keski-ikä ylittyy 60 vuotta, kun taas Merijärvellä, Pyhännällä ja Luodossa se on 43-44 vuotta.

Huhtikuun tuplavaalit tarjoavat mielenkiintoisia mahdollisuuksia, mutta viimeaikaiset trendit saattavat viitata siihen, että lokalisaatio ja suhtautuminen politiikkaan vähenevät, erityisesti miesten keskuudessa. Olisiko ratsastamassa uusi sukupolvi, joka tuo mukanaan erilaisia näkökulmia ja ideoita? Tehdäänkö politiikasta entistä nuorekkaampaa, tai onko, jopa suurempi sukupuolten tasapuolisuus tulossa viemään valtaa perinteisiltä päättäjiltä?