Naisten jääkiekon maailmanmestaruudesta on pelattu yli kolmekymmentä vuotta, ja vain Kanada ja Yhdysvallat ovat nauttineet MM-kultamitalista. Suomi on lähin kilpailija, saavuttaen hopean vuonna 2019, ainoassa finaalissaan, jossa Yhdysvallat juhli mestaruutta. Näiden lisäksi vain nämä kolme maata on pelannut loppuottelussa.

Tällä viikolla Yhdysvallat ja Kanada osallistuvat Tampereella järjestettävään EHT-turnaukseen joukkueilla, jotka koostuvat yliopistopelaajista. Monet naisleijonat ovat myös hakeutuneet pelaamaan Pohjois-Amerikan yliopistoihin, mikä herättää kysymyksen: miten harjoittelu eroaa Suomesta ja Euroopasta?

Minnesotan yliopistossa pelaava puolustaja Nelli Laitinen, joka on viettänyt siellä jo kolmatta kauttaan, kertoo että Yhdysvalloissa ja Kanadassa yksilötaitoihin panostetaan enemmän kuin Suomessa. "Henkilökohtaisia valmentajia on todella paljon, ja yksilötaito kehittyy siellä selvästi enemmän kuin meillä," Laitinen toteaa.

Kanadan päävalmentaja Alison Domenico myöntää, että tämä painotus henkilökohtaiseen taitoon on yksi syy siihen, miksi pohjoisamerikkalaiset ovat niin vahvoja. "Monilla eurooppalaisilla pelaajilla on jo nuoresta asti vahva taitopohja, ja nyt kun resursseja on enemmän naiskiekon kehittämiseen, maajoukkueiden tasoero on pienentynyt merkittävästi," Domenico sanoo.

Naisleijonien päävalmentaja Juuso Toivola näkee pohjoisamerikkalaisten etumatkan johtuvan laadukkaasta arjesta ja vauhdikkaasta harjoittelusta. "Pienen kaukalon hyödyntäminen kasvattaa vauhtia ja luo nopeita tilanteita, mihin tottuu. Meidän on kyettävä vastaamaan tähän ja saamamme kokemukset on saatava vastaamaan kansainvälisen pelin vaatimuksia," Toivola korostaa.

Hän vakuuttaa, että Naisleijonat eivät jää jälkeen taitotasossa tai luistelunopeudessa, vaan työtä tarvitaan huippumaiden kiinni saamiseksi. "Meidän on tarkasteltava, että peli vaatii nopeaa päätöksentekoa, liikkuvuutta ja kykyä hallita puckia erilaisissa tilanteissa," hän lisää.

Viime kaudella naiskiekko otti suuren harppauksen eteenpäin, kun uusi ammattisarja PWHL aloitti toimintansa Kanadassa ja Yhdysvalloissa. Kolme suomalaista, Susanna Tapani, Noora Tulus ja Ronja Savolainen, pelaavat nyt uudessa huippusarjassa. Juuso Toivola uskoo Suomeen tulevan lisää etua pelaajien keräämästä kokemuksesta. "PWHL on se paikka, jota on pitkään odotettu. On erittäin tärkeää, että suomalaiset pelaajat pystyvät näyttämään taitonsa siellä, ja se varmasti parantaa heidän maajoukkueensa tasoa," Toivola mainitsee.

Yhdysvaltojen vuoden 2023 maailmanmestaruuden voittanut puolustaja Caroline Harvey on myös optimistinen tulevista mahdollisuuksista. "Eurooppalaiset pelaajat ovat ehdottomasti oikealla tiellä, kun he hakeutuvat PWHL:ään ja korkeakouluihin. Monilla eurooppalaisilla on erinomaiset taidot, ja heidän on vain jatkettava pelaamista ja harjoittelua kovalla tasolla," Harvey tiivistää. "Näin he pysyvät kilpailukykyisinä ja kehittyvät entisestään."

Kiinnostavaa on, kuinka nämä Pohjois-Amerikan resurssit ja koulutusjärjestelmät vaikuttavat naisten jääkiekon kenttään maailmanlaajuisesti. Onko Euroopalla mahdollisuus haastaa pohjoisamerikkalaiset herrat tulevina vuosina?