Jääkiekko on enemmän kuin vain peli; se on tunne, intohimo ja historia, joka yhdistää sekä seurat että fanit. Kun Ässät kohtaa Lukon, kyseessä on yksi Satakunnan suurimmista urheilutapahtumista. Molemmat joukkueet kilpailevat voitosta, mikä näkyy pelin intensiivisyydessä, taklauksissa ja joskus jopa ylilyönneissä.

Valitettavasti Jääkiekon Mestarien liiga ei pysty herättämään samoja tunteita, ja siksi vuodesta 2014 käynnistynyt liga on jäänyt Euroopan jääkiekkomaiden taustalle. Suomessa ja Ruotsissa katsojamäärät ovat usein kaukana pääsarjojen keskiarvosta, mikä herättää kysymyksiä liigan vetovoimasta.

Esimerkiksi Pelicans houkutteli vain noin 1500 katsojaa kumpaankin kotiotteluunsa syksyllä. Tämä kertoo karua kieltään siitä, että jopa parhaat joukkueet kamppailevat houkutellakseen fanejaan. Kun verrataan pelkkää rahaa tunteisiin, voimme nähdä, miksi joukkueet eivät panosta CHL:ään: tunteet syntyvät paikallisista derbyistä, eivät kaukaisista otteluista.

KHL-aikoina meidän tuli huomata sama ilmiö Jokereiden kohdalla; joukkueen vastustajat eivät herättäneet faneissa tunteita, mikä on ollut ongelmana myös CHL:ssa. Muistan hyvin, kun haastattelin Jokereiden faneja Keravalla. Heidän odotuksensa ja intohimonsa palata Suomeen oli valtava, mutta tunne ei silti synny ilman kilpailua oman "liigan" joukkueita vastaan.

CHL:n vetovoima on huvennut, ja tämä näkyy seurojen suhtautumisessa. Monet seurat eivät ota CHL:ää vakavasti, vaan keskittyvät tärkeimpiin otteluihin kansallisissa sarjoissa. Syyskuussa Ilves ja Pelicans kärsivät merkittäviä menetyksiä pelaajiensa loukkaantumisten vuoksi, mikä herättää keskustelua kilpailun vaatimuksista ja haittapuolista.

Ilveksen urheilujohtaja Timo Koskela ilmaisi huolensa pelaajien loukkaantumisriskistä ja kyseenalaisti joustokaukaloiden puuttumisen CHL:stä, kun olosuhteet ovat niin erilaiset. Tämä tuo esiin vakavan kysymyksen: miksi riskeerata avainpelaajia, kun kausi on muutenkin tiivis ja raskaampi?

Lisäksi kisojen taloudelliset haasteet ovat paljastuneet seurojen puheissa. Esimerkiksi Skellefteå ei onnistunut tekemään voittoa finaalipaikastaan huolimatta, ja suomalainen Jukurit ilmoitti 100 000 euron tappiosta CHL:n vuoksi. Tappara ja Ilves ovat tunnustaneet otteluiden taloudellisen taakan, ja nykyinen rahoitusmalli on vakavasti haastava.

Palkintorahoissa on myös ollut jatkuvaa liikkeellä oloa. Vaikka voittajan palkintopotti tälle kaudelle nousi 360 000 euroon, se ei ole riittävän suuri siirtämään CHL:a uuteen kukoistukseen. Seurat tarvitsevat taloudellista kannustinta, jotta kilpailu saisi lisää näkyvyyttä ja rentouttavaa hyvinvointia.

Miksi seurat ja fanit pitäisivät Mestarien liigasta, jos se ei kykene tarjoamaan riittävän suuria palkintorahoja? Tällä hetkellä, jopa odotusten täyttyessä, se on mahdotonta. CHL on muuttunut painolastiksi, kun otetaan huomioon taloudelliset rasitukset ja pelaajien loukkaantumisriskit.

On aika sanoa hyvästit CHL:lle. Jääkiekon sydän sykkii täällä Suomessa, ja se kuuluu paikallisille otteluille ja kilpailuille, ei etäisille turnauksille. Jääkiekon Mestarien liiga päättyy alkusarjansa tiistain ja keskiviikon ottelukierroksilla 15. ja 16. lokakuuta, ja pudotuspelit alkavat marraskuussa. Tulevaisuus jää nähtäväksi, mutta tällä hetkellä voimme vain toivoa, että rakastamamme peli palaa juurilleen.