Iltalehti uutisoi maaliskuussa, että hyvinvointialueilla pitkän aikavälin diagnoosien määrä on kasvanut valtakunnallisesti huimat 27 prosenttia vuosien 2023 ja 2024 aikana. Tämä nousu on saanut aikaan suuria eroja valtion jakaman rahoituksen jakautumisessa eri alueiden välillä.

Valtiovarainministeriön hyvinvointialueiden ohjausosaston osastopäällikkö Ville-Veikko Ahonen myöntää, että rahoituksen perustaminen vinoutuneeseen diagnoositietoon on vakava ongelma. "Kyllä on ongelma. Tämä on ongelma, johon pitää miettiä polkua eteenpäin", Ahonen toteaa.

Ministeriö valmistelee rahoituslakiin liittyvää muutosta, jonka myötä tarvetekijöitä laskettaisiin kahden vuoden keskiarvolla väliaikaisesti. Tämä tarkoittaisi, että yksittäisten vuosien suuret vaihtelut eivät vaikuttaisi niin voimakkaasti alueiden rahoitukseen.

Kuluvan vuoden rahoitus perustuu vuoden 2023 diagnoositietoihin, kun taas ensi vuoden rahoitus määräytyy vuoden 2024 tietojen mukaan. Hyvinvointialueiden aloittaessa erot diagnosointilistoissa olivat kuitenkin suuria. Esimerkiksi Keski-Suomen alueella kommuunien diagnoosikirjaus vaihteli järkyttävästi 40–78 prosentin välillä.

Ongelma on kuin nollasummapeli, jossa alueet kilpailevat siitä, kuka pystyy parhaiten nostamaan tilastojaan rahoituksen saamiseksi. Tämä voi johtaa suuriiin eroihin rahoituksessa vuosittain, kun jokin alue onnistuu nostamaan diagnosointitietojaan paremmaksi tiettynä vuonna.

Ministeriö ja Ahonen toivovat, että kahden vuoden keskiarvon käyttö parantaa tilannetta. "Alueilla itsellään on vastuu siitä, että diagnoosit ja muut tekijät on kirjattu oikein, ja se heijastuu myös rahoitukseen. THL:llä on ollut pitkään ohjeistus, jota alueiden pitää noudattaa, ennen kaikkea kuntien," hän lisää.

Kuitenkin Ahonen toteaa, että täydellisiä diagnoositietoja tuskin koskaan saavutetaan, koska alueiden on jatkuvasti päivitettävä tietojaan. Rahoitusmallikin elää koko ajan, ja tarvetekijöitä pitää tarkastella säännöllisesti.

Tässä kuussa on selvinnyt, että neljä hyvinvointialuetta on hakenut oikaisua rahoituksensa puolesta virheellisten diagnoositietojen takia. Kun alueet ovat päivittäneet tietojaan, on suorittavia diagnooseja löytynyt aiempaa enemmän. Esimerkiksi Keski-Suomen hyvinvointialue on kaivannut jopa 45,6 miljoonan euron oikaisua.

Mikäli oikaisuvaatimukset hyväksytään, alueet saisivat puuttuvan rahoituksen vielä tänä vuonna. Kuitenkin jos valtiovarainministeriö ei vastaa samalla tavalla muiden alueiden rahoitusta, jouduttaisiin muut alueet maksamaan hintansa eli niiden rahoitusta vähennettäisiin vastaavalla summalla.

Ahonen ei halua spekuloida tarkasti sitä, millä tavalla rahoitus tullaan oikaisemaan, mikäli vaatimukset hyväksytään, mutta hän poistuu rutiinitöiden maailmassa. "Valtiovarainministeriö on suorittanut oikaisuja kuntien valtionosuuksista aiemmin usein, ja tämä on meille peruskauraa. On tärkeää tarkistaa, että päätökset ovat lainmukaisia ja korjata mahdolliset virheet", hän muistuttaa.

Viime vuonna Etelä-Karjalan hyvinvointialue haki oikaisua, ja tämän vuoden 2023 puolella Kainuun hyvinvointialue epäonnistui. Etelä-Karjalassa rahoitusta korjattiin noin kaksi miljoonaa euroa, mutta Kainuun oikaisuvaatimus ei johtanut onnistumiseen ministeriössä.

Ensi vuonna rahoitukseen voi tapahtua suuria muutoksia, kun osa alueista on parantanut diagnoositietojensa keräämistä. Valtiovarainministeriö ei kuitenkaan vielä halua kommentoida, kuinka suurta heilahtelua alueiden rahoituksessa ensi vuodelle on luvassa. "Ei ole vielä minkäänlaisia arvioita. Seuraavat rahoituslaskelmat julkaistaan vasta huhtikuun lopulla," Ahonen sanoo. Varmasti on selvää, että tilanne vaatii huolellista seurantaa ja mahdollisia muutoksia tulevissa budjeteissa.