Juvan kirkonkylällä sijaitsee vaikuttava, kolmen kerroksen kivitalo, jossa on peräti 250 neliötä tilaa. Vaikka talon julkisivu on vaikuttava, siinä on myös merkkejä huonosta kunnossapidosta: rännit roikkuvat, savupiipun pellit ovat irti, eikä ikkunat sulje kunnolla.

Talon omistaja, Minna Immonen, on nykypäivän ahdingossa oleva yksinhuoltaja, joka työskentelee alhaispalkkaisena lastenhoitajana ja huolehtii kahden alaikäisen lapsensa menoista. Hänen taloudellinen tilanteensa on erittäin kiristynyt hallituksen päättämän asumistukileikkauksen vuoksi.

Entinen mahdollisuus saada asumistukea salli omistusasujien toiveet, mutta nykyään tilanne on toisin; leikkaus vei Immoselta 270 euroa kuukaudessa, mikä on lähes 15 prosenttia hänen tuloistaan. Joka kuukausi hän joutuu kahlaamaan läpi laskupinoaan, miettien, mitkä laskut on pakko lykätä ja mitkä voi maksaa.

”Kun alan käydä läpi laskupinoa, oksettaa. Parin tunnin sekoituksen jälkeen tunnen voittaneeni: olemme taas selviytyneet yhden kuukauden”, hän sanoo. Kela on usein kehottanut asumistukileikkauksista kärsineitä muuttamaan halvempaan asumiseen, mutta Immonen asuu pienessä kunnassa eteläisessä Suomessa, kaukana kasvukeskuksista. Myynnissä olevan huonokuntoisen talon arvo, rakennusvuosi 1953, on käytännössä mitätön.

Immonen on harkinnut talonsa myyntiä monesti, mutta tuntee sen olevan mahdotonta, koska velkaa on vielä 45 000 euroa. Hän on asunut talossa koko ikänsä lukuun ottamatta opiskeluaikaa, ja sen myyminen olisi hurja päätös.

Velkaneuvonnassa on havaittu, että jopa joka neljäs asiakas on omistusasujia, jotka kamppailevat maksamattomien laskujen kanssa. Asiakkaille neuvotaan usein myymään omaisuuttaan, mutta monet jäävät epätoivoiseksi, kun talo tai asunto ei löydä ostajaa.

Tilanne on vaikea paitsi Juvalle, myös koko Etelä-Savolle, jossa asuntojen arvot ovat tulleet alas. Viime vuosikymmenen aikana voi olla, että perhe, joka osti talon 10 vuotta sitten 80 000 eurolla, huomaa nyt sen arvon olevan vain 10 000 euroa tai jopa mitään.

Asumistukileikkauksilla hallitus toivoo saavansa säästöjä. Kelan tutkimuspäällikkö Signe Jauhiainen kuitenkin huomauttaa, että leikkauksen vaikutuksista kotitalouksiin ei ole vielä tarpeeksi tietoa. On mahdollista, että ihmiset alkavat ottaa enemmän töitä tai toimeentulotuen hakijoiden määrä kasvaa merkittävästi.

Immosen talo on ollut jo useita vuosia puulämmityksellä, sillä öljylämmitys on liian kallista, ja pakkasaamuina hän sytyttää takkaan lisää puita, mutta silti lämpötila on vain 14 astetta. Ruokakustannuksissa hän yrittää pysyä 400-500 eurossa kuukaudessa.

”Joka aamu herään miettimään, miten selviämme. Toivon, että meidän kaltaisiltamme ei enää leikata”, Immonen toteaa. Hän on saanut tarpeekseen raskaasta arjesta, mutta on päättänyt taistella eteenpäin, vaikkakin epävarmuuden varjot seuraavat häntä joka päivä.