Lillehammerissa järjestetyn mäkihypyn maailmancupin avauskisan karsinnassa nähtiin yllättävä ja pelottava tilanne, kun norjalainen hyppääjä Kristoffer Eriksen Sundal päätti astua puomille.

Mainosseinän odottamaton liikkuminen aiheutti hengenvaarallisen tilanteen, joka sai kilpailun järjestäjät kavahtamaan.

Sundal onnistui kuitenkin ihmeen kaupalla kokoamaan itsensä ja teki turvallisen laskun alas.

Borek Sedlak, Fisin apulaiskilpailujohtaja, kertoi NRK:lle, että tilanne johtui teknisistä ongelmista, kun mainosseinän oli alun perin tarkoitus olla paikoillaan hyppääjän takana.

Kun seinä liikkui kaukosäätimen avulla, se autoimme Sundalia yllättäen, ja tilanne oli lähellä osumaa.

"Valitettavasti näin voi käydä, kun käytämme tällaisia teknisiä ratkaisuja. Itse mieluummin ohjaisin puomia ja mainosseinää manuaalisesti. Olemme kuitenkin käyttäneet tätä tekniikkaa täällä jo useita vuosia, ja tämä oli ensimmäinen kerta, kun jotenkin näin kävi", Sedlak kommentoi.

Onneksi Sundal selvisi tilanteesta ilman vakavia vammoja, mutta kisajärjestäjät ovat päättäneet ottaa opikseen tästä kokemuksesta.

Uuden käytännön mukaan Sedlakille tullaan aina ilmoittamaan ennen hyppyä, ovatko mainosseinät ja puomi täysin valmiita.

Tämä muutos on askel kohti turvallisempaa kilpailuympäristöä.

Norjan mäkihyppytähti Halvor Granerud on kokenut, että tällaista ei tulisi koskaan tapahtua uudestaan.

"Tämä oli pelottava tilanne. Kun astut ykköselle, sinun pitää käydä läpi omat rutiinisi.

Emitä tulisi koskaan olla varmaa, että jotain tällaista voi tapahtua", hän sanoi vakavasti.

Sundal itsekin myönsi, että tilanne ei näyttänyt vaaralliselta siinä hetkessä, koska hän oli onnekas, mutta ettei onni kestäisi ikuisesti.

"Se oli lähellä, etten päätynyt pahoinpidellyksi.

Tällaisia hetkiä ei tietenkään toivoisi kellenkään.

Kaikkien tulisi ymmärtää, kuinka vaarallisia nämä tilanteet voivat olla", hän tiivisti.

Tämä skandaali on herättänyt keskustelua myös turvallisuudesta yleisesti mäkihypyssä.

Olisiko tarvetta tarkastaa ja päivittää nykyisiä käytäntöjä, jotta hyppääjien turvallisuus olisi taattu jokaisessa kilpailussa?

Tämä kysymys vaatii edelleen vastausta, jotta voimme varmistaa, että huippu-urheilu pysyy sekä jännittävänä että turvallisena.