Espanjalainen tubettaja Alberto Blasco Ventas kuvasi Ukrainan Irpinissä tuhoutunutta siltaa, joka räjäytettiin vuonna 2022 estämään Venäjän joukkojen etenemistä kohti Kiovaa. Nykyisin Irpin on houkutellut äärikokemuksia hakevia turisteja, ja siitä on tullut yksi mustan turismin keskipisteitä.

Vaikka Venäjän armeija on sittemmin vetäytynyt satojen kilometrien päähän Kiovasta, se jatkaa säännöllisiä hyökkäyksiään pääkaupunkiin ja sen ympäristöön. Tämä ei kuitenkaan estä turisteja vierailemasta Ukrainassa; päinvastoin, se on nostanut kiinnostusta, kuten tuoreimman matkustajaryhmän valinta osoittaa.

Blasco Ventas, 23, kertoi AFP:lle, tuntevansa pelkoa ensimmäisellä matkallaan sota-alueella. "Koskaan ei voi tietää, mitä tapahtuu," hän sanoi, ja tämä tunne on yleinen monille seikkailunhaluisille matkailijoille.

Ukrainassa toimii tällä hetkellä useita matkatoimistoja, jotka erikoistuvat mustaan turismiin, kuljettaen asiakkaita alueille, joilla sodan jäänteet ja koetut traagiset tapahtumat ovat edelleen näkyvissä. Jo ennen laajamittaista Venäjän hyökkäystä Tšernobylin ydinvoimalan alueella vieraili kymmeniä tuhansia turisteja vuosittain; nyt sotaturismi on kasvamassa nopeasti, vaikka se on edelleen pienimuotoista.

"Ei tässä ole kyse rahasta, vaan sodan muistamisesta," toteaa War Tours -matkatoimiston perustaja Dmytro Nykyforov. Matkan hinnat vaihtelevat 150 eurosta 250 euroon, ja osa tuotoista ohjataan Ukrainan armeijalle. Monet matkatoimistot keskittyvät Kiovan lähialueisiin, missä asiakkaille tarjoillaan mahdollisuus nähdä Venäjän tekoja vuoden 2022 alusta. Jotkut matkat vievät jopa etulinjan lähistölle, ja nämä matkat maksavat usein yli 3 000 euroa.

Sotaturismi herättää eettisiä kysymyksiä – onko oikein vierailla alueilla, jotka ovat kärsineet sodasta? New Yorkissa työskentelevä Nick Tan menee Harkovaan, jatkuvien Venäjän iskujen kohteeseen. Hän kertoo etsivänsä adrenaliinia ja eri kokemuksia, mikä johtaa monia toisia samankaltaisiin päätöksiin.

"Elämämme lännessä on liian mukavaa ja helppoa," Tan kuittaa. Kuitenkin Irpinissä, joka elää jatkuvassa hyökkäyksen pelossa, paikalliset reagoi monin eri tavoin. Paikallinen asukas Ruslan Savtshuk kertoo, ettei hän halua kokea sotakokemuksia, mutta kunnioittaa muiden oikeutta etsiytyä vaarallisiin tilanteisiin.

Paikallispoliitikko Myhailyna Skoryk-Shkarivska huomaakin, että vaikka monet asukkaat hyväksyvät mustan turismin tuomat tulot, osa heistä kokee, että tämä raha on veren tahrimaa. "Miksi tulette tänne? Miksi haluatte nähdä suramme?" hän kysyy, herättäen keskustelua alueen turistien tarkoituksista.

Yhteiskunnallisessa keskustelussa mustan turismin varjolla on nostettu esiin mahdollinen ristiriita turismiteollisuuden ja eettisten arvojen välillä. Kysymys kuuluu: voiko sodan kaltaisista traumoista tehdä viihteen lähteen, ja millä hinnalla?