Katoaminen alkoi kysymyksillä

Missä äiti on? Tätä kysyi helsinkiläinen Rasmus Kivinen, 38, yli kaksikymmentä vuotta. Hänen äitinsä, tanskalainen Irene Hansen, muutti Suomeen vuonna 1979, ja pian hän tapasi helsinkiläisen Arto Kivisen. Raskaan perheenhistoriansa myötä Rasmus-poika syntyi vuonna 1986, mutta pariskunta päätyi avioeroon vuonna 1990.

Irene kadosi epäselvissä olosuhteissa

Irene sai työpaikan Pohjoismaiden Neuvostosta Kööpenhaminassa vuonna 1995, jolloin Rasmus muutti äitinsä mukaan Tanskaan. Äidin elämä oli täynnä yllättäviä käänteitä. Kerran Irene katosi viikon ajaksi, jättäen Rasmuksen alakouluikäisenä yksin kotiin, ilman rahaa tai ruokaa.

Yllättävä yhteys perheen sisällä

Vuonna 2001 Irenein elämä muuttui jälleen, kun hänen poikansa ja ex-miehensä saivat puhelun Ruotsista. Mikael "Micke" Andersson ilmoitti olevansa Rasmuksen velipuoli. He tapasivat tunteikkaasti, mutta pian Irene ilmoitti lähtevänsä katsomaan pojanpoikaansa. Tämä oli kuitenkin viimeinen kerta, kun hänen läheisensä kuullut hänestä.

Etsintöjen vaiheita ja epävarmuuksia

Irene Hansenin katoamista alettiin tutkia, ja pian paljastui, että hänellä oli vuokrat maksamatta, puhelin suljettu ja passi vanhentunut. Omaiset tekivät katoamisilmoituksen Ruotsissa ja Suomessa, mutta ilman rikosepäilyä paikallinen poliisi ja Interpol eivät ryhtyneet aktiivisiin toimiin. Samaan aikaan perheen mielissä pyöri kysymyksiä – oliko kyseessä itsemurha, tahallinen katoaminen vai muu tragedia?

Yllättävä uutinen 23 vuoden jälkeen

Kahden vuosikymmenen odotuksen jälkeen, kesäkuussa 2024, Suomen poliisi otti yhteyttä Rasmus Kiviseen hänen kotonaan. Rasmus ajatteli aluksi, että jotakin pahaa oli tapahtunut hänen läheisilleen. Kun poliisit kertoivat, että Irene oli kuollut, hänen maailma romahti.

Kadonneen elämä paljastui traagisesti

Selvisi, että Irene oli asunut Kööpenhaminassa kymmenen vuotta, mutta hänen elämänsä aikana hän ei ollut korjannut suhteitaan perheeseensä. Hänen hautajaisensa järjestettiin pienessä kirkossa Österbron kaupunginosassa, ja Rasmus perheineen saattoi viimeiseen lepoon.

Surun ja löytämisen tien risteys

Rasmus on käsitellyt äitinsä katoamista ja sen mukanaan tuomia tunteita vuosien varrella. Hän on saanut rauhoittua ja rakentaa omaa perhettään, mutta ikävä äitiään kohtaan on jäänyt pysyväksi. Hän on myös löytänyt yhteyden veljeensä Micken kanssa, mikä on ollut yksi positiivinen käänne elämän myrskyissä.

Viimeinen sanoma äidille

Rasmus toivoo, että voisi vielä kerran nähdä äitinsä ja sanoa hänelle, kuinka paljon hän rakastaa häntä ja antaa anteeksi kadotetut vuodet. Tämä tarina muistuttaa meitä siitä, kuinka läheisten katoaminen voi vaikuttaa syvästi elämäämme — ja kuinka elämän ja kuoleman rajat ovat joskus hämärät.