Ateneumin taidemuseo Helsingissä avaa ovensa uudenlaiseen ja kunnianhimoiseen näyttelyyn, joka nostaa esiin rohkeita ja taitavia naistaiteilijoita, jotka ovat aikanaan jääneet pimentoon. Tämä näyttely, nimeltään 'Rajojen rikkojat', tuo valokeilaan aikojen kuluessa vähäteltyjä ja unohdettuja taiteilijoita, jotka ovat toimineet taiteen kentällä 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa.

Yksi näyttelyn mielenkiintoisimmista henkilöistä on Hilda Olson, joka oli ensimmäinen naispuolinen luonnontieteellinen kuvittaja Suomessa. Hänen akvarellinsa, jotka esittävät hämähäkkejä, saivat jalansijaa Suomen taideyhdistyksen näyttelyssä jo 1860-luvulla, mutta hänen taiteensa on jäänyt suurilta osin unohduksiin. Olsonin latoessa laventelia akvarelliin, heräävät mielessämme kysymykset: miksi ihmeessä taitavasti luodut teokset unohdettiin?

Anne-Maria Pennonen, joka on ollut näyttelyn kuraattori, korostaa, että monet näistä naisista kokivat samanlaisia haasteita – pitkän uran jälkeen saattoi olla pakko luopua taiteilijan urasta kokonaan. Fanny Churberg oli toinen ajankohtainen esimerkki; tunnettu voimakkaista värivalinnoistaan ja vaikuttavista asetelmistaan, hän sai lopullisen arvostuksensa vasta kuolemansa jälkeen. Ja merkitsee, kuinka moni lahjakkuus on jäänyt huomaamatta!

Rajojen rikkojat -näyttelyssä on esillä töitä peräti 53 naistaiteilijalta, mukaan lukien aikaisemmin unohdetut nimet kuten Alexandra Frosterus-Såltin ja Ida Silfverberg. Erinomainen tilaisuus taiteen ystäville nauttia, kun nämä teokset ovat vihdoin saaneet ansaitsemansa yleisön.

Jo 1800-luvulla taiteilijan ammatin valinta oli täynnä haasteita. Naisilla ei usein ollut mahdollisuuksia opiskella samoin kuin miehillä; heidän oli matkustettava ulkomaille saadakseen kunnollista taidekoulutusta. Aikakauden käytännöt vaativat, että he liikkuivat vain saattajien kanssa, mikä teki jo näin yksinkertaisin asioista haastavia. Pennonen ja Ateneumin johtaja Anna-Maria von Bonsdorff painottavat, että esteitä on yhä olemassa nyky-yhteiskunnassa ja naistaiteilijat ovat yhä usein huomaamattomia.

Kriitikot jättivät naistaiteilijat usein huomiotta; heidän aiheensa, kuten luonnon, kukkien tai muotokuvien kuvaaminen, eivät saaneet ansaitsemaansa huomiota. Suurin osa heistä kesti oletuksia ja väheksyntää taiteilijoina, mikä johti siihen, että vain harvoissa tapauksissa heidän lahjakkuutensa sai kiitosta.

Odottamaton menestyjä, Elisabeth Jerichau-Baumann, puolestaan onnistui voittamaan esteet ja saanut kunnioitusta kruunupäiltä, kun hän maalaamalla muotokuvia kuninkaallisista perheistä. Hänen tarinansa inspiroi monia, ja hänet tunnetaan edelleen yhtenä aikansa suurimmista naisista taiteen kentällä.

Ateneumille on tärkeää nostaa esiin naistaiteilijoiden saavutuksia ja muistaa, että vaikka matka on ollut pitkä, esteitä on edelleen raivattavana. 'Naisen euro' -ilmiöstä uutisoidaan yhä, ja von Bonsdorff painottaa, että naistaiteilijat tekevät usein enemmän töitä uransa eteen kuin heidän mieskollegansa.

Näyttely 'Rajojen rikkojat – 1800-luvun matkustavat naistaiteilijat' avataan 7.3.2025 ja on auki aina 24.8.2025 asti. Lähde mukaan matkalle unohdettujen mestarien maailmaan!