Viime torstaina Varsinais-Suomen käräjäoikeus tuomitsi 49-vuotiaan naisen, joka on kolmen pienyhtiön toimitusjohtaja, vahingonteosta ja ympäristörikkomuksesta.

Hänen rangaistuksensa koostuu 45 päiväsakosta, mikä hänen tuloillaan tarkoittaa yhteensä 3 015 euroa.

Tämä nainen omistaa omakotitalon Mällellä, ja oikeus katsoi, että hän oli kaatanut luvattomasti 11 puuta tonttinsa viereltä kaupungin alueelta.

Puistometsä, johon puut kuuluivat, sijaitsee merenlahden läheisyydessä ja sen tuhoaminen aiheutti pitkäaikaisia vahinkoja alueen luontoon ja virkistysarvoihin.

Saaristomäntyjen ja katajien kasvaminen on hyvin hidasta, ja niiden kaadot lisäävät myös tuulivahinkojen riskiä, sillä aukean reunoilla olevat puut altistuvat tuulelle.

Syyttäjä kertoi myös, että puut kaadettiin keväällä lintujen pesimäaikana, mikä tekee teosta entistä pahempaa.

Naisehdoton veto on mielenkiintoinen: Hän väitti, ettei ollut hakenut kaatolupaa Paraisten kaupungin rakennusvirastosta.

Kaupungin edustaja oikeudessa kertoi, että lupaa olisi voitu mahdollisesti myöntää keskustelujen jälkeen.

Nainen kuitenkin kiisti rikoksensa väittämällä, että talon myynyt välittäjä ja alueen pitkäaikainen asukas olisivat sanoneet, että alueella on ollut suullinen lupa siivota pensaikkoja.

Lisäksi hän väitti, että naapurustossa asuvat kaupungin päättäjät olisivat tukeneet hänen tekoaan.

Käräjäoikeus kuitenkin totesi, että syytetyn käsitys asiasta oli inhimillisesti ymmärrettävä, mutta lainvastainen.

Oikeus totesi myös, että naapurit eivät ole sellaisia kaupungin viranomaisia, joilla olisi valtuutus myöntää kaatolupia.

Mielenkiintoista on se, että naisen tontin läheltä kaatui huomattavasti enemmän puita kuin niitä, joista hänet tuomittiin.

Kun kaupungin edustajat ja poliisi tutkimusmatkansa aikana keväällä 2024 vierailivat paikalla, he huomasivat, että kaatolinjalla oli runsaasti hakkuujätteitä ja kaadettuja puita.

Syyttäjän mukaan nainen oli kaatanut peräti 15 puuta, mutta Paraisten kaupunki piti tekoa törkeänä ja syytti häntä yhteensä 50 puun kaatamisesta.

Vaikka nainen ei saanut rangaistusta laajemmista kaadoista, hän onnistui todistamaan, että muut henkilöt ovat mahdollisesti olleet mukana.

Oikeus tuomitsi hänet ainoastaan niistä 11 puusta, jotka hän itse myönsi kaataneensa.

Teon varsinaisesta motiivista ei tullut täysin selvyyttä.

Naisen mukaan hän halusi siistiä ympäristöään, koska tontin edusmetsä oli tiheä ryteikkö, joka ei soveltunut koirien ulkoiluttamiseen tai lasten leikkeihin.

Hakkuulinja osoitti kohti merta, mikä herättää kysymyksiä naisesta merinäköalan hankinnasta.

Käräjäoikeus kuitenkin huomautti, että talon toisesta kerroksesta oli ollut esteetön merinäköala jo ennen puiden kaatoja.

Toisaalta oikeudessa kuultiin todistajalausunto, jossa talon entisen omistajan puoliso harmitteli sitä, ettei pohjakerroksesta näkynyt merelle.

Naiselle määrättiin lisäksi korvauksia kaupungille vahingoitetuista ja kaadetuista puista, yhteensä 550 euroa, sekä 750 euroa ympäristön maisemallisen arvon alenemisesta.

Hänen on myös maksettava neljännes kaupungin oikeudenkäyntikuluista, joka nostaa erän 2 965 euroon.

Nyt odotamme, miten naisen tapaus kehittyy – onko tämä vain käräjäoikeuden alku, vai onko odotettavissa väliintuloja kaupungin suunnalta?

Voisiko merinäköala tuoda mukanaan lisää ongelmia? Tuore tuomio ei vielä ole lainvoimainen.