Viime viikolla Venäjä ilmoitti ydinasedoktriininsa muutoksesta, mikä on herättänyt voimakasta keskustelua kansainvälisessä yhteisössä. Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg korosti, että Naton jäsenvaltioiden ei tule antaa Venäjän "vastuuttoman ydinaseretoriikan" estää heitä antamasta lisää sotilaallista apua Ukrainalle.

Stoltenbergin mukaan Naton ei ole havaittu tekevän toimenpiteitä Venäjän ydinasevalmiuden suhteen, mikä viittaa siihen, että liitto on valmis tukemaan Ukrainaa sen vastarinnassa. "Tämä on osa Venäjän vastuutonta ydinretoriikkaa, ja se on ollut ennakoitavissa", Stoltenberg totesi.

Uuden ydinasedoktriinin mukaan Venäjä saattaa harkita ydinaseiden käyttöä, jos se saa luotettavaa tietoa suurista ilmahyökkäyksistä alueellaan. Presidentti Vladimir Putin mainitsi mahdolliset hyökkäyskeinot, kuten strategiset lentokoneet, risteilyohjukset ja dronet, mikä nostaa jännitystä alueella.

Ukraina on pyrkinyt saamaan Yhdysvalloilta vahvistusta pitkillä ohjuksilla varustettujen systeemien käytölle, mutta venäläiset ovat toistuvasti yrittäneet estää tätä. Stoltenberg korosti, että vaikka Venäjä on yrittänyt vaikuttaa, tämä ei saa estää Naton jäsenvaltioita tukemasta Ukrainaa tehokkaasti.

Yhdysvaltalaisten tiedusteluviranomaisten mukaan Venäjä voi vastata voimakkaammin, jos Ukraina saa luvan hyödyntää nykyaikaisia ohjuksiaan syvällä Venäjän alueella. Mielenkiintoista on, että Venäjän ydinasedoktriinia on tulkittu myös kansainvälisen lain näkökulmasta, ja se voi mahdollisesti viitata oikeutukseen käyttää ydinaseita Ukrainea vastaan.

"Ei ole olemassa hopealuotia, joka muuttaisi kaiken taistelukentällä", Stoltenberg myönsi. "Iskut syvälle Venäjälle voisivat kuitenkin olla merkittäviä, mutta todelliset muutokset tapahtuvat Putinin päätöksenteossa", hän lisäsi.

Stoltenbergin paikan tulee ottamaan Alankomaiden entinen pääministeri Mark Rutte, joka nousee tehtäväänsä Naton 10 vuoden johtajuuden jälkeen.

Tämä tilanne herättää kysymyksiä EU:n ja Naton roolista tulevassa konfliktissa ja toivottavasti osapuolet löytävät diplomaattisen ratkaisun, ennen kuin tilanne kärjistyy yhä enemmän. Onko ydinaseiden käyttö todella uhka, joka on vain askelman päässä, vai voiko kansainvälinen yhteisö estää sen? Tämä on kysymys, johon jokaisen valtion on nyt pakko etsiä vastausta.