Tarina Nokian noususta alkaa idänkaupasta, jossa tämä harvinaislaatuinen suomalainen monialayhtiö menestyi myymällä Neuvostoliittoon digitaalisia puhelinkeskuksia ennennäkemättömillä voitoilla. Näitä varoja käytettiin innokkaasti tuotekehitykseen ja innovaatioihin.

Entinen itämarkkinoiden johtaja Stefan Widomski paljastaa, että ilman näitä alkuperäisiä kauppoja Nokia ei olisi saavuttanut nykyistä asemaansa.

Dokumentti paljastaa myös nuoren Jorma Ollilan kouluaikojen brittiläiset seikkailut ja hänen ensimmäiset päivät Salon tehtaalla. Ollila yhdessä Olli-Pekka Kallasvuon kanssa piti huolta, että yhtiö navigoi läpi vaikeiden aikojen monialayhtiön muovautuessa kehittyvällä teknologia-alalla.

Nokia oli aikoinaan monialayhtiö, jossa oli 11 eri liiketoiminta-aluetta, mutta näistä vain kaksi, kännykät ja kännykkäverkot, säilyivät elinvoimaisina. Björn Wahlroos, Nokiaa pankkiirina seurannut asiantuntija, muistelee, kuinka lähellä oli, että yhtiö olisi päätynyt myyntiin Ericssonille.

Miksi Nokia sitten kohtasi romahduksen, vaikka se oli ennen markkinajohtaja? Ex-varatoimitusjohtaja Anssi Vanjoki valottaa asiaa:

– Ongelma oli tasapainottelu peruspuhelimien ja uusien konseptien välillä. Meidän olisi pitänyt ymmärtää, että kehityksen piti siirtyä puhelimista kohti älypuhelimia.

Salossa kehitetyt laitteet, jotka kestivät akun käyttöajan jopa viikon, jäivät kilpailijoistaan jälkeen. Arto Kiema, Salon tutkimus- ja kehitystoimintojen vetäjä, painottaa, että maailma muuttui nopeasti. Kun Apple lanseerasi ensimmäisen iPhonen vuonna 2007, se muokkasi koko toimialan odotuksia mobile-techin suhteen.

Nokia oli tilanteessa, jossa se ei pystynyt erottamaan puhelimia 'tietokoneista'. Vaikka älypuhelimet, kuten N- ja E-sarjat, olivat teknisesti edistyksellisiä, ne eivät riittäneet vastaamaan kilpailijoiden tarjoamia innovaatioita. Nokia kehitti ja myi useita malleja, mutta lähes kaikki kehitysvälineet menivät vanhan ohjelmiston ylläpitoon, jättäen vain murto-osan uusien törkeiden innovaatioiden kehittämiseen.

Pertti Korhonen, joka toimi teknologiajohtajana, korostaa, ettei ylimmässä johdossa ymmärretty, kuinka merkittävä muutos ala oli läpikäymässä. Ongelmaksi muodostui myös se, että johtohenkilöstöllä ei ollut riittävää asiantuntemusta ohjelmistoinnovaatioiden hallintaan.

Korhonen kertoo myös, että Nokian oli pakko lopettaa useiden puhelinmallien samanaikainen kehittäminen ja keskittyä ohjelmistoalustaan. Anssi Vanjoki muistuttaa dokumentissa vuonna 2007 yhtiön tekeistä organisaatiomuutoksista, mutta ne eivät auttaneet nokialaisten asemaa parantamaan.

Jorma Ollila myöntää, että ohjelmistomurros oli tiedossa yhtiössä, mutta Euroopan markkinoilta puuttui riittävä osaaminen. Kun asiat alkoivat mennä alamäkeä, yt-neuvottelut yleistyivät ja työssäkäynnistä tuli virkamiesmäistä, mikä painoi moraalia.

Stefan Widomski paljastaa, että Nokiaan oli hiipinyt tietty arroganssi:

– Pitkään meillä oli kokemus siitä, että tiedämme parhaiten alan tarpeet, ja tämä asenne johti suhteemme heikkenemiseen asiakkaisiin.

Nokian historia tuo mieleen suurten teknologiayritysten haasteet; se jämähti kykyynsä innovoida ja uudistua. Vasta vuosien jälkeen suuryhtiön johtajat lyövät yhteen menneitä ajanjaksoja rennommin. Matkapuhelinmarkkinoista tulee jälleen miehitetty maa, ja onko mahdollista, että Suomesta nousee uusi häikäisevä johtaja maailmalle?