Pohjoismaisten monarkkien keskuudessa on vankka usko siihen, että kruunua pidetään tiukasti kädessä niin pitkään kuin henki pihisee. Kun kuningatar Margareeta Tanskalainen hiljattain luovutti kruunustaan, Norjan ja Ruotsin hovit ovat vakuuttaneet, että kuningas Harald ja kuningas Kaarle Kustaa aikoivat pitää valtaistuinlujuutensa niin kauan kuin mahdollista.

Kuningas Harald, 87, on valtaistuinpolitiikassaan ollut mukana jo yli 30 vuotta, ja kuningas Kaarle Kustaa, 78, on ollut Ruotsin kuninkaana jo 1970-luvulta asti, mikä on osoitus pitkästä ja vakaasta hallinnosta.

Hautapaikan valmistelut käynnissä

Norjan hovista on nyt tullut tietoa, että kuningas Harald ja kuningatar Sonja, myös 87-vuotias, ovat aloittaneet valmistelut kuolemansa varalta. Tämä tiedotettiin maanantaina 7. lokakuuta, kun Norjan hovin julkaisemassa tiedotteessa käsiteltiin valtion talousarvioesitystä.

Tiedotteessa ilmoitettiin, että hallitus on hakenut 20 miljoonan Norjan kruunun suuruisen rahoituksen kuningasparin sarkofagin rakentamiseksi. Tämä summa vastaa noin 1,7 miljoonaa euroa, ja se herättää kysymyksiä, onko Norja valmis kohtamaan kuninkaallisten kuolemasta aiheutuvat haasteet.

Aiemmat kuninkaalliset hautaamiset ovat tapahtuneet Akershusin linnassa vuodesta 1905 lähtien. Linnassa on jo valmiina sarkofagit kuningas Haakon VII:lle, kuningatar Maudille, kuningas Olavi V:lle ja kruununprinsessa Märthalle. Nyt kuningasparin hautapaikka on saanut tukea uuden sarkofagin suunnittelussa.

Suunnitteluprosessi on jo aloitettu, ja se tapahtuu kuningasparin yhteistyössä. Huhuja on levinnyt myös siitä, että sarkofagiin tullaan lisäämään historiallisia elementtejä, jotka kunnioittavat Norjan monarkian perinteitä sekä sen tulevaisuutta. Tämä on mielenkiintoinen askel kohti Norjan kuninkaallisen perheen seuraavaa aikakausuutta ja herättää kysymyksiä myös siitä, mitä maahan tapahtuu kuningasparin jälkeen.

Kuningas ja kuningatar ovat tunnettuja siitä, että he ovat olleet aktiivisia kansansa asioissa, ja heidän valmistautumisensa kuolemaan on osoitus siitä, että perinteet ja vastuullisuus kulkevat käsi kädessä. Kysymys kuuluukin: miten Norja ja sen kansa tulevat sopeutumaan muutokseen, kun kuninkaalliset siirtyvät historian lehdille?