33-vuotias Jenna Marika Rauhala, joka asuu Seinäjoella, huomasi keväällä 2018, että hänen rinnassaan on outo kyhmy. Hänen huolensa torjuttiin terveysasemalla, eikä lääkäri suostunut tutkimaan patia. Valitettavasti kyhmy ei ollut vain turvonnut rintarauhanen, vaan se paljastui harvinaiseksi sarkoomaksi, korkealla pahanlaatuisuusasteella.

Patin kasvaessa, Jenna tunsi olonsa yhä huonommaksi ja paino alkoi pudota. Lääkärikäynnit eivät tuottaneet toivottuja tuloksia – nuori lääkäri ei pitänyt oireita vakavina, vaan väitti hänen vain kuvittelevan niitä. Kun Jenna viimein sai ajan toiseen lääkärikseen, hänen kuntonsa oli heikentynyt merkittävästi. Rinta oli tulikuuma, ja hänet ohjattiin jatkotutkimuksiin, joissa kasvain oli jo nyrkin kokoinen.

Koepalojen ja mammografioiden jälkeen Jenna sai surullisen diagnoosin: harvinainen sarkooma, joka johti laajamittaiseen leikkaukseen Tampereen yliopistollisessa sairaalassa. Vaikka Jenna oli aluksi optimistinen, leikkaus kesti lähes seitsemän tuntia ja johti rinnan, kolmen kylkiluuvälin sekä lihaskielekkeen poistoon.

Leikkauksen jälkeen Jenna kärsi vaikeasta haavasta, joka ei parantunut odotetusti. Hänen selkäänsä kehittyi oireita, jotka ylittivät normaalin paranemisprosessin. Tämä haavaumo saattoi jopa vaarantaa hänen tulevat leikkauksensa.

Kaksi vuotta sitten Jenna läpäisi uuden raskaustestin ja sai tietää odottavansa kolmatta lastaan. Raskaus oli erityinen, koska lääkärit olivat aiemmin sanoneet, että hänen oli mahdotonta saada lapsia vakavan sairauden takia. Vihdoin vauva syntyi ja toi mukanaan iloa ja toivoa.

Vaikka syöpä on tällä hetkellä remissiossa, Jenna on yhä haasteiden edessä. Hänelle jäänyt hermovaurio vaikeuttaa arkea merkittävästi; jopa arkipäiväisten asioiden, kuten maitopurkin avaaminen, voi olla lähes mahdotonta. Tällä hetkellä Jenna on sairauseläkkeellä, mutta perheen ja erityisesti isoäidin tuki on erityisen tärkeää.

Jenna toivoo, että syöpäkontrollit pysyvät puhtaina seuraavat viisi vuotta, jolloin hän saisi terveet paperit. Hänen tarinansa muistuttaa meitä kaikista niistä satoista tuhansista ihmisistä, jotka kamppailevat syövän kanssa. "Syöpä ja sen kanssa eläminen on kuin maanpääläinen helvetti", Jenna sanoo kertoessaan omasta matkastaan. Tämä on taistelu, mutta toivon kipinä elää edelleen.