Urheilun kenttä on muuttunut dramaattisesti vuosikymmenten saatossa. Alpo Suhonen, valmentajalegenda, on havainnut nämä muutokset selkeästi. Hänen mukaan kasarmiurheilu on vaihtunut teollisuusurheiluun ja nyt ollaan siirtymässä teknologiaurheilun aikakauteen.

Suhonen, joka teki historiaa ensimmäisenä eurooppalaisena päävalmentajana NHL:ssä, on syvällinen ajattelija, jonka asiantuntemusta ei tulisi aliarvioida. Hän on johtanut myös teatteri- ja jazzfestivaaleja, mikä tuo hänen näkemyksiinsä ainutlaatuisen luovan ulottuvuuden. Hän on nähnyt ja kokenut urheilumaailman kehityksen, ja hänen näkemyksensä tarjoavat korvaamattoman arvokasta tietoa siitä, mihin suomalainen urheilu on menossa.

Yllättävää kuitenkin on, että monet eivät ole halunneet kuunnella "Apen" näkemyksiä. Suomessa urheilussa on paljon asioita, jotka voisivat olla toisin, jos Suhosen ajatuksia olisi otettu vakavasti. Hän korostaa, että urheilu ei ole vain fyysistä suorittamista, vaan syvimmältään itsensä ilmaisemista. Tämä ulottuvuus on ollut pitkään unohdettu.

Suhosen ajattelumaailma liikkuu ihmiskäsityksen, kasvun ja kehityksen parissa. Hän uskoo, että urheilija on enemmän kuin pelkkä kone, johon on ohjelmoitu tarkkoja liikkeitä. Urheilu on taidetta, paljon samankaltaista kuin teatteri tai tanssi. Kun tämän tajuamme, voimme siirtyä kohti ihmislähtöisempää valmennusta, jossa korostuu pelaajan kokonaisuus.

Ikävä kyllä, urheilua ja filosofiaa ei usein yhdistetä, vaikka tämä syvä ajattelu voisi vahvistaa nuorten urheilijoiden kehitystä. Meidän on ymmärrettävä, että urheilijoita ei pitäisi nähdä roboteina, vaan kokonaisina ihmisinä, joilla on tunteet ja tarpeet. Tällä hetkellä urheilemiseen keskittynyt ajattelu perustuu liikaa teknisiin ja taloudellisiin seikkoihin, eikä tarpeeksi ihmismielisyyteen.

On jo olemassa valmentajia, jotka puhuvat pelaajalähtöisestä valmennuksesta, mikä on askel oikeaan suuntaan. Kuitenkin tämä on vasta alku, ja tie ihmislähtöiseen ajatteluun on vielä pitkä. Mistä kumpuaa se ihmiskäsitys, jolla kasvatamme nuoria urheilijoita? Se pitäisi olla jokaisen valmentajan ensimmäinen kysymys.

Ulkomailla Suhosen ajattelu on saanut jo enemmän arvostusta, mikä kertoo paljon siitä, miten suomalainen urheilukulttuuri on kehittynyt, tai pikemminkin ei ole kehittynyt. Urheilumaailman syvällisyys ja humanistinen näkökulma kaipaavat kipeästi uudistusta. Suhonen on esimerkki siitä, kuinka ajattelu voi viedä meidät kohti todellista menestystä. Olisiko vihdoin aika kuunnella häntä ja oppia, mitä urheilun todellinen merkitys on? Ajatteleminen voi pelottaa, mutta se on välttämätöntä, jotta voimme rakentaa paremman tulevaisuuden urheilulle.