Olli Koskela, 32, koki elämänmuutoksen, kun hän oli motocrossretkellä ystäviensä kanssa kesäkuussa 2019. Hänen kansainvälinen kilpaura moottoriurheilussa päättyi viisi vuotta aikaisemmin, mutta tuo päivä hiekkakuopalla muuttui kohtalokkaaksi.

”Yritin nousta pystyyn, mutta jalat eivät toimineet. Lensin maahan, ja sitten 120-kiloinen motocrosspyörä kaatui päälle. Onneksi ystäväni eivät auttaneet minua liikaa yrittämään nousta. Kivut alkoivat vasta, kun pelastushenkilökunta saapui paikalle”, Olli kertoo.

Seuraavaksi hänet kuljetettiin Seinäjoen trauma-TT-kuvaukseen, jossa selvisi vammojen vakavuus. Olli sai kaksi murtunutta nikamaa, joista toinen vaurioitti selkäydinkanavaa.

”Tampereen yliopistollisessa sairaalassa minut vietiin suoraan leikkaukseen. Heräsin teho-osastolta, enkä oikein tiennyt, mitä oli tapahtunut”, hän muistelee.

Kaksikuukautinen toipuminen oli intensiivistä, ja se sisälsi opetusta kävelemään nilkkatukien ja kävelykeppien avulla. ”Se oli todella vaikeaa aikaa; mielialat heittivät vuoristorataa”, Olli sanoo.

Hänen ystävänsä Eetu oli tukena koko prosessin ajan, kävellen joka päivä sairaalassa Ollin luona. ”Eetu toimi tsempparina, ja yhdessä suunnittelimme uusia harrastuksia”, hän lisää.

Elämää kotihoidossa leimasi arjen haasteet, kuten joka-aamuinen suolihuuhtelu, joka tuntui raskaalta. ”Kun lääkäri ehdotti avanteen tekemistä, se oli helpottava ratkaisu. Elämä helpottui huomattavasti leikkauksen jälkeen”, Olli kuvailee.

Ollilla oli haasteita myös työelämässä; hän oli työskennellyt isänsä perustamassa perheyrityksessä ennen onnettomuutta. Nyt hän on ollut ”palkkalistoilla” vakuutusyhtiössä, kunnes toipuminen etenee.

Yksityiselämässä Olli on löytänyt onnea Hannan kanssa, johon hän alkoi seurustella noin kaksi vuotta sitten. Kumpikin oli aiemmin kohdannut lapsihaaveiden haasteita, mutta yllättäen Hanna tuli raskaaksi.

”Meillä ei ollut edes yhteistä asuntoa, mutta elämä heitti kuperkeikkaa”, Olli kertoo. Toukokuussa 2024 heidän perheeseensä syntyi terve poikavauva.

Olli on nyt onnenhuumassa, mutta muistaa myös ne haasteet, joita on kokenut: ”Ei voi kuin olla kiitollinen tästä lapsesta ja siitä, miten pitkän matkan olen käynyt.”

Onneksi elämä sujuu nyt paremmin, ja Olli toivoo voivansa palata mahdottomista haasteista uudistuneena.