Itävallan vapauspuolue (FPÖ) saavutti sunnuntaina merkittävän voiton parlamenttivaaleissa, keräten 29,2 prosenttia äänistä. Puolueen vaalimantra keskittyi tiukkaan maahanmuuttopolitiikkaan ja kansalaisten taloudellisiin haasteisiin, jotka ovat huolestuttaneet itävaltalaisia nousevien elinkustannusten myötä.

FPÖ:n puheenjohtaja Herbert Kickl tunnetaan kuitenkin myös Venäjää myötäilevänä poliitikkona. Hän jakaa näkemyksiä Unkarin pääministerin Viktor Orbánin kanssa, joka on ollut äänekäs EU-kriitikko ja on kyseenalaistanut yhteiset eurooppalaiset linjaukset.

Naapurimaassa Slovakiassa pääministeri Robert Fico on jo aikaisemmin lupautunut lopettamaan Ukrainalle annettavan aseellisen tuen, mikä herättää huolta turvallisuuden puolesta Keski-Euroopassa. Saksassa Thuringenin osavaltiossa Venäjää myötäilevä AfD-puolue nousi vaalivoittoon, mikä lisää painetta EU:n yhtenäisyydelle.

Väistämättä kysymys herää: Onko Euroopan ytimeen muodostumassa blokki, joka toimii Venäjän hyväksi? EU-politiikkaan erikoistunut tutkija Timo Miettinen korostaa kuitenkin, ettei Venäjä-mielisyys ole puoleiden voittamisen keskeinen teema. Sen sijaan kansallisen edun ajaminen ja maahanmuuttokritiikki ovat tärkeämpiä tekijöitä vaalimenestyksissä.

Miettisen mukaan puolueiden välillä on enemmänkin kilpailua oman kansallisen edun puolustamiseksi kuin selkeää Venäjä-myönteistä agendaa. Tämä voi näkyä haluttomuutena edistää tukea Ukrainalle, olipa kyseessä taloudellinen tai sotilaallinen apu, pakotteet tai Ukrainan EU-jäsenyys.

FPÖ:n tuleva rooli Itävallan hallituksessa on tällä hetkellä epävarma. Keskustapuolueista ainoastaan Itävallan kansanpuolue (ÖVP) on ilmaissut halukkuutensa hallituskumppanuuteen, mutta sen puheenjohtaja Karl Nehammer on asettanut ehdoksi, että Kickl ei olisi ministerinä.

Miettinen on huolissaan myös laajemmasta eurooppalaisesta dynamiikasta. Hän varoittaa, että kansallisten intressien korostaminen saattaa hidastaa Euroopan unionin päätöksentekoa, mikä voi johtaa passiivisuuteen tärkeissä kansainvälisissä kysymyksissä, erityisesti Ukrainan tukemisessa.

”Tämä ei ole vain muutamien yksittäisten vaalivoittojen seuraus, vaan pikemminkin hiljainen vallankumous, joka voi muuttaa poliittista maisemaa pitkällä aikavälillä”, Miettinen toteaa. Jos EU-jäsenvaltioiden sitoutuminen Ukrainalle heikkenee, se voi johtaa poliittiseen apatiaan ja suurten päätösten viivästymiseen.

Miettinen korostaa, että Euroopan on aktiivisesti otettava vastuuta omasta turvallisuudestaan ja edistettävä Ukrainan EU-jäsenyysprosessia, sillä tilanne vaatii nyt enemmän kuin koskaan vahvoja ja koordinoituja päätöksiä. Yhdysvaltojen poliittiset muutokset voivat myös tuoda lisähaasteita Euroopalle, ja tukitoimien sysääminen syrjään ei ole vaihtoehto.