Todd Phillips ja Joaquin Phoenix tekevät paluun DC:n ikonisen Jokerin maailmaan, mutta uusi musikaalinen teos tuntuu täysin tarpeettomalta jatko-osalta.

Elokuvan ensi-ilta on 04.10.2024, ja sen alkuperäinen nimi on Joker: Folie à Deux. Tänään katselemme, miksi tämä elokuva ei onnistu tavoittamaan edeltäjänsä syvyyksiä.

Vuonna 2019 julkaistu Joker oli huikea yhdistelmä psykologista draamaa ja yhteiskuntakritiikkiä. Joaquin Phoenixin esittämä Arthur Fleck esitteli katsojille mielenterveysongelmista kärsivän koomikon, jonka haasteet peilautuivat ympäröivässä yhteiskunnassa. Elokuva nosti esiin kysymyksiä, joita harvemmin käsitellään supersankarigenressä, ja sen menestys ei jäänyt huomaamatta - yli miljardi dollaria lipunmyynnissä avasi tien jatko-osalle.

Joker: Folie à Deux sijoittuu vuosia edellisen elokuvan tapahtumien jälkeen, ja se seuraa Arthur Fleckia hänen ollessaan Arkhamin vankimielisairaalassa. Hän tapaa odottamattomasti Lady Gagan esittämän Lee Quinzelin, joka tuo musiikin ja rakkauden Arthurin elämään.

Mutta tässä kohtaa ongelma jo alkaa. Elokuvan teemat ovat toistuvaa ja aiempia ajatuksia heijastavaa, eikä se onnistu tarjoamaan mitään merkittävää tai uutta sisällöltään. Phillips ja Scott Silver ovat palanneet käsikirjoittajiksi, mutta tuntuu siltä, että he ovat unohtaneet, mikä teki ensimmäisestä Jokerista niin erityisen.

Folie à Deux muuttuu musikaaliksi ja rakkaustarinaksi, mutta sen tunteet ovat epärealistisia ja laimeita. Phoenix ja Gaga tekevät hyvää työtä rooleissaan, mutta heidän välinen kemiansa on lähinnä masentavaa ja synkkää, mikä estää katsojaa pääsemästä hahmojen tunne-elämään.

Musiikki on toinen elokuvan heikko puoli. Elokuvassa kuullaan useita tunnettuja sävelmiä, mutta niiden tulkinnat ovat persoonattomia. Tämä voisi olla valinta, mutta se tekee elokuvasta vain pitkästyttävän ja alentavan katsojan odotuksia. Musiikin ei kuitenkaan pitäisi vain olla ääni taustalla; sen tulisi nostaa tarinan tunnetta ja syvyyttä, mutta tällä kertaa se ei onnistu.

Kaksi tuntia kestävän elokuvan jälkeen katsojalle ei jää käteen juuri mitään. Alkuperäisen Jokerin intensiivisyys ja tunne puuttuvat täysin jatko-osasta. Elokuvan ydinsanoma on hämärtynyt ja vaikeasti tavoitettavissa, mikä herättää kysymyksen: onko Folie à Deux todella tarpeellinen?

Kaiken kaikkiaan Joker: Folie à Deux jää teknisesti kelvolliseksi mutta idealtaan köyhäksi jatkoksi, joka ei onnistu vangitsemaan alkuperäisen elokuvan voimaa. Se on musikaali ilman sykettä, rakkaustarina ilman romantiikkaa ja Joker ilman johtavaa ideaa. Tämä tekee siitä vain yhden lisäsivun DC:n laajassa tarinassa – ikimuistoisen pettymyksen.