Kouluissa ympäri Suomea on aloitettu käytäntö, jossa opettajien on pakko merkitä Wilmaan, kun oppilaat poistuvat luokasta, useimmiten vessaan. Tämä on herättänyt runsaasti keskustelua ja huolta niin oppilaiden kuin heidän vanhempiensa keskuudessa. Perusteluna tälle käytännölle on esimerkiksi vapettamisen ehkäiseminen ja oppilaiden turvallisuuden takaaminen.

Joissakin kouluissa on saatu hyviä kokemuksia vessakäyntien tilastoimisesta, mutta samalla käytäntö tuo mukanaan kysymyksiä ja huolia. Yle kysyi verkkosivuillaan vanhemmilta ja opettajilta, ja monet reagoivat myönteisesti tähän uutiseen. Kuitenkin huoli yksityisyydestä ja tietoturvasta oli voimakkaasti esillä.

Erityisesti huolta herättää se, että oppilaiden henkilötiedot, kuten vessakäynnit, tallennetaan Wilma-järjestelmään, joka on aiemmin kyseenalaistettu tietoturvansa vuoksi. Apulaistietosuojavaltuutettu Annina Hautala on todennut, että asiasta on tullut useita yhteydenottoja tietosuojavaltuutetun toimistoon, ja asiaa tutkitaan edelleen.

Oulun kaupungin sivistysjohtaja Mika Penttilä puolustaa käytäntöä, mutta myöntää, että oppilaiden yksityisyys on tärkeä asia. Hän kertoo, että järjestelmässä ei erikseen merkitä syytä, miksi oppilas poistuu tunnilta, mikä voi tuoda helpotusta huoleen.

Vessakäyntien kirjaamisen on myös pelätty lisäävän oppilaiden ahdistusta, erityisesti nuorten keskuudessa, joille vessassa käymiseen liittyy paljon kiusallisuutta ja häpeää. Erityisesti tytöille kuukautiset ja erilaiset terveysongelmat voivat olla syitä, joita ei haluta jakaa opettajien tai muiden oppilaiden kanssa.

IBD-yhdistyksen mukaan on tärkeää, että vessassa käynti pysyy yksityisenä asiana, eikä herätä turhaa huomiota. Heidän mukaansa liian tarkka seuranta voi lisätä nuorten ahdistusta ja hämmennystä, mikä ei ole tavoite.

Lisäksi monet opettajat kokevat, että merkintöjen tekeminen vie liikaa aikaa muilta opetustehtäviltä. Osa opettajista on huolissaan siitä, että lisätyö kuormittaa heitä entisestään, kun heillä on jo muutenkin paljon merkintöjä. Akatemiatutkija Noora Heiskanen Itä-Suomen yliopistosta korostaa, että kirjaamisella tulisi olla selkeä tarkoitus.

Huoli oppilaiden yksityisyydestä, mahdolliset tietosuojaongelmat ja opettajien lisääntynyt työtaakka ovat kaikki tekijöitä, jotka herättävät kysymyksiä nykyisestä käytännöstä. Voisiko tämä olla merkki siitä, että opetussektori tarvitsee perusteellista reformia, joka kunnioittaa sekä oppilaiden oikeuksia että opettajien työoloja?