Suomessa keskustellaan perintö- ja lahjaverosta, ja aihe on jälleen pinnalla. Keskeisenä keskustelun aiheen nousee esiin Sirpa Selänne, tunnettu jääkiekkoilija, joka on voittanut sydämiä niin Suomessa kuin Yhdysvalloissakin. Selänne kritisoi haastattelussaan suomalaisen yhteiskunnan asenteita, joissa kovaa työtä ja menestystä ei aina arvosteta riittävästi.

Hänen mukaansa Suomen verojärjestelmä, erityisesti perintövero, on esteenä taloudelliselle kasvulle ja vaurauden siirtämiselle sukupolvelta toiselle. Selänne huomautti, että Ruotsissa tilanne on erilainen; siellä perintöveroa ei ole, ja tämä mahdollistaa rikkaampien yhteiskunnan segmenttien vaurastumisen entisestään.

– Katsoessani Ruotsiin, tuntuu siltä, että he ovat vapauttaneet itsensä turhista esteistä, Selänne sanoi. ”Miksi Suomessa tulisi kärsiä tällaisesta verotuksesta?”

Dunning-Kruger-efekti, ihmisten taipumus yliarvioida omaa osaamistaan, on myös läsnä tässä keskustelussa. Samalla, kun jotkut suomalaiset kokeneet ovat varmoja omasta ahkeruudestaan, tosiasiat saattavat kertoa toista. Sirpa Selänne -efekti, jonka mukaan ihmiset liioittelevat omaa ansiotaan, tuntuu erityisen relevantilta tässä yhteydessä.

Vaikka perintövero saattaa vaikuttaa järkevältä ajatukselta yhteiskunnan varallisuuden jakamisen näkökulmasta, tilastot kertovat, että vain pieni osa perinnöistä ylittää verovapaan rajan. Itse asiassa 60 prosenttia perinnöistä jää alle 20 000 euron rajan, eikä niitä veroteta lainkaan.

Selänne on oikeassa siinä, että perintöverosta keskustelemisen yhteydessä on tärkeää tarkastella, kuinka voitaisiin suojella keskiluokan varallisuutta. Keskiluokkaiseksi jääneitä perintöjä voidaan ennakoida erilaisilla keinoilla: antamalla lahjoja tai maksamalla perheenjäsenten vuokria etukäteen. Näin voidaan minimoida perintöveron maksuvelvoite.

Silti ongelmaksi nousee se, että suuria rikkauksia ei voida siirtää ilman suurta huolta verotuksesta. Tilastokeskukselta saadut tiedot paljastavat, että vain pieni osuus perinnöistä tuo merkittävän osan valtakassaan. Rikkaimmalla kymmenyksellä on hallussaan valtava osa perintö- ja lahjaveroksi kerätystä summasta.

Taloustoimittaja Andreas Cervenka on kyseenalaistanut verojärjestelmän tehokkuuden ja osoittanut, kuinka Ruotsissa verotuksen keventämiset ovat edistäneet talouskasvua, vaikka sen hedelmät ovat valuneet ensisijaisesti rikkaimmalle väelle. Onko tilanne todella se, että keskiluokka maksaa hintaa, kun varallisuus kasautuu vain harvojen käsiin?

Selänne - ja monet muut - ovat nostaneet esiin sen kysymyksen, pitäisikö Ruotsin tai ainakin sen innovaatiot tuoda Suomeen. Eikö olisi aika miettiä uusia tapoja kehittää suomalaista verojärjestelmää niin, että se tukee kaikkien kehitystä, eikä vain harvan etuoikeutettua asemaa?

Viime kädessä voimme vain ihmetellä, miten paljon Kateellisten keksimä systeemi edelleen rajoittaa yksilöitä ja heidän mahdollisuuksiaan. Selänteen kutsu siirtyä Ruotsiin ei ole vain hänelle, vaan myös viesti suomalaisille päättäjille: meidän on aika herätä ja miettiä, miten voimme tehdä Suomesta paremman ja oikeudenmukaisemman paikan kaikille.