Paavi Franciscuksen, oikealta nimeltään Jorge Mario Bergoglio (1936–2025), kuolema herätti valtavan huomion, mikä todistaa hänen merkityksensä katoliselle kirkolle ja maailman noin 1,3 miljardille katolilaiselle. Hänen kaksitoista vuotta kestänyt paaviutensa on ollut aikakausi, jolloin kirkko avautui uudella tavalla ihmisille ja ajalle.

Aikaisemmin katolinen kirkko näytti olevan hämärä instituutio, joka yritti suojella omaa asemaansa maailman muutoksilta, keskittyen pääasiassa kiisteltyihin seksuaalisiin kysymyksiin ja lasten hyväksikäyttötapauksiin. Mutta Franciscuksen aikana tämä alkoi muuttua, ja kirkko alkoi löytää relevanssia uudelleen.

Bergoglio valitsi paavillisen nimen Franciscus Assisilaisen kunniaksi, mikä oli symbolinen teko. Franciscus Assisilainen, tunnettu köyhien ja eläinten ystävä, asetti seurakseen korkeat vaatimukset. Hän kehotti seuraajiaan luopumaan omaisuudestaan auttaakseen köyhiä, mikä oli varsin radikaali vaatimus katoliselle kirkolle.

Paavi Franciscus pyrki toteuttamaan tätä oppia. Hän asui vaatimattomasti, kieltäytyi loistoautoista ja yksinkertaisti monia uskonnollisia rituaaleja. Hänen hautajaisensa tulisivat olemaan kunnianosoitus hengellisyydelle, ei maailman mahtaville.

Aivan kuten Franciscus Assisilainen, myös paavi Franciscus jätti jälkeensä ajatuksia ja rukouksia. Hänen merkittävin teoksensa, kiertokirje 'Laudato si’', julkaistiin vuonna 2015 ja korosti ympäristönsuojelua ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta.

Kiertokirje sai maailmanlaajuista huomiota, kun 195 maan edustajat sopivat Pariisissa ilmaston lämpenemistä aiheuttavien päästöjen vähentämisestä. Monet siteerasivat paavia puheessaan, mikä oli täysin uudella tavalla kirkon osallistumista globaalien ongelmien ratkaisemiseen.

Franciscuksen paavius ajoittui kriiseihin: talouskriisi horjutti luottamusta rahatalouteen, ja ilmastonmuutos aiheutti uusia haasteita. Eri tieteenalat olivat pitkään tarjonneet vastauksia, mutta nyt ollut tilaa myös moraaliselle keskustelulle.

Paavi Franciscus, ensimmäinen Latinalaisesta Amerikasta nouseva paavi, toi esiin länsimaisten kehitysuskomusten kritiikkiä ja haasteita. Hänen sanomansa kokoaa yhteen idean, että maailmalla on suuri kulttuurinen kriisi, joka ilmentää monilla eri tasoilla.

Hän korosti, että "kaikkein loistavimmat tieteen saavutukset ja uskomaton taloudellinen kasvu kääntyvät väistämättä ihmistä vastaan, ellei niihin yhdisty aito sosiaalinen ja moraalinen edistyminen". Franciscuksen opetus resonoi ympäri maailman, ja se tuo toivottavasti uusia näkökulmia nykyaikana selviämiseen.