Pääministeri Petteri Orpo (kok.) on ollut vaikeassa asemassa, kun perussuomalaisten (ps.) sisäiset erimielisyydet jatkuvat. Orpo myönsi eduskunnassa tänään, että hän ei voi rajoittaa aikuisten kansanedustajien päätöksiä, viitaten erityisesti Teemu Keskisarjaan, joka aikoo osallistua 612-soihtukulkueeseen itsenäisyyspäivän vastaanoton sijaan.

612-soihtukulkueen yhteydet äärioikeistoon ovat herättäneet huolta. Viime viikonloppuna perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra antoi tukensa kyseiselle osallistumiselle vedoten kokoontumisvapauteen, mikä on ollut puolueen keskeinen argumentti.

Etelä-Suomen paikallisessa politiikassa on noussut esiin myös kysymyksiä, liittyen siihen, kuinka perussuomalaisten jäsenet voivat osallistua tapahtumaan, joka on saanut paljon negatiivista julkisuutta. Eduskunnan puhemies Jussi Halla-aho (ps.) vakuutti, että 612-kulkueen yhteys uusnatsijärjestö, kuten Suomen Vastarintaliike, on ”vanhaa ja ohutta”. Tämä lausunto ei kuitenkaan riittänyt rauhoittamaan kriittisiä ääniä puolueen sisältä.

Orpon paineet kasvoivat, kun yhä useamman kokoomuksen jäsenen keskuudessa heräsi vastustus perussuomalaisten toimille. Maanantaina Orpo keskusteli suojelupoliisin kanssa, jolloin hän sai tietoa kulkueeseen osallistuvista äärioikeistolaisista. Tämän tiedon myötä Orpo määräsi, että kansanedustajien osallistuminen kulkueeseen on paitsi epäasiallista, myös väärää.

Keskisarja on kuitenkin pysynyt järkähtämättömänä. Hän viittaa sananvapauteen ja kokoontumisvapauteen, samoin kuin Purra. Presidentti Alexander Stubb on ottanut kantaa, ja totesi, että jos tilaisuudessa on mukana ääriliikkeitä ja rasistisia ryhmiä, niin kansanedustajien osallistuminen on tuomittavaa.

Purra on vältellyt antamasta lisälausuntoja asiasta, vaikka paineet häntä kohtaan kasvavat. Silti hän ei ole perunut tukeaan Keskisarjalle. Orpo on toivonut, että Keskisarja peruuttaisi osallistumisensa, mutta tähän ei ole tullut myönteistä vastausta.

Keskustelut siitä, mitä seuraa Keskisarjalle hänen osallistumisensa vuoksi, ovat nyt käynnissä. Eduskuntaryhmä voisi itse päättää hänen erottamisestaan. Kuitenkin päätös vaikuttaa epätodennäköiseltä, kun kaikki näyttäisi olevan Purraan ja Halla-ahoon liittyvässä hiljaisessa hyväksynnässä.

Tilanne on edelleen jännittynyt, ja se edellyttää Purralta reaktiota, ellei hän halua, että hänen puolueensa liukuu entistä enemmän kohti ääriliikkeitä. Olisiko nyt oikea hetki kaikille osapuolille käynnistää rehellinen keskustelu erimielisyyksistä, vai odotetaanko, että tilanne kärjistyy entisestään? Samaan aikaan suomalainen politiikka seuraa tilannetta tarkoin – kysymys kuuluu: taipuuko Riikka Purra?