Viime aikoina on kuulunut yhä enemmän uhkauksia työtaistelutoimista Teollisuusliiton ja ammattiliitto Pron taholta, kun ne pyrkivät vauhdittamaan työehtosopimusneuvotteluja työnantajia edustavan Teknologiateollisuuden kanssa. Tämä on erityisen tärkeää, sillä teknologiateollisuuden ratkaisut muodostavat tienavaajia muille aloille Suomessa.

SAK:n seitsemän liittoa, sisäistäen myös Teollisuusliiton, ovat asettaneet korkeita palkankorotustavoitteita: 10 prosenttia tai 250 euroa kahden vuoden ajalle. Ensimmäisen vuoden korotus olisi 6 prosenttia tai 150 euroa kuukaudessa, ja toisen vuoden 4 prosenttia tai 100 euroa kuukausittain.

SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta on tuonut esiin, että tämä palkkavaatimus on seurausta siitä, että työntekijät ovat kantaneet vastuuta maltillisista ratkaisuista jopa yli vuosikymmenen ajan, jopa kovan inflaation aikana. Elorannan mukaan kansainvälisen kilpailukyvyn pitäisi pysyä tasolla, jossa palkankorotukset olisivat vain 4 prosenttia. Hän varoittaa kuitenkin, että SAK:n vaatimus kuudesta prosentista voi hieman heikentää kilpailukykyämme.

Eloranta on korostanut, että nyt on aika keskittyä ennen kaikkea palkansaajien ostovoiman parantamiseen, ei niinkään yritysten kilpailukykyyn. Tämä on ymmärrettävää SAK:laisesta näkökulmasta, mutta kokonaisuuden kannalta kysymys on monimutkaisempi.

Inflaatio on iskenyt kovaa erityisesti matalapalkkaisissa töissä, ja paine palkansaajien ostovoiman parantamiseen on kova. Eloranta ilmoitti, että he ovat nyt työssä palkansaajien ostovoiman parantamisen eteen.

Työnantajat puolestaan pitävät 10 prosentin korotusvaatimusta täysin kohtuutomana. Euroopan teollisuudessa on edelleen heikkoa tunnelmaa, eikä korkojen laskeminen ole toistaiseksi auttanut kysynnän elvyttämisessä.

Vaikkakin teollisuuden suhdanneodotukset näyttävät positiivisilta, on kasvu vain viivästynyt. Samaan aikaan Euroopassa on meneillään sota, eikä tulevien talouspolitiikkojen vaikutuksia voida vielä arvioida.

Työ- ja elinkeinoministeriön ennusteet lupaavat parannusta työllisyystilanteeseen vasta vuonna 2026. Teknisesti katsottuna julkisen sektorin palkkatason nostaminen, jos Teollisuusliitto saa 10 prosentin palkankorotukset hyväksyttyä, voisi nostaa kuntien ja hyvinvointialueiden palkkakustannuksia merkittävästi.

Tässä yhteydessä on tärkeää ymmärtää, että yritykset saattavat kokea painetta lähteä kohti yrityskohtaisia sopimuksia suurempien yleisten työehtosopimusten sijasta. Tällöin voisimme nähdä lopulta tilanteen, jossa metsäteollisuus olisi esimerkki siirtymisestä valtakunnallisista sopimuksista yrityskohtaisiin.

Näkymät tulevalle työmarkkinakierrokselle ovat vaikeat. Olemme astumassa kohti tuulisia aikoja lakkojen ja työtaisteluiden myötä, ja ratkaisua tullaan hakemaan valtakunnansovittelijalta. Onko Suomi valmis ottamaan vastaan tämän haasteen? Verovaroin kustannettavan julkisen sektorin taakka on kasvanut, ja työnantajaosapuolen on nyt aika valita puolensa.