NHL-tähti Patrik Laine ja JYPin entinen urheilujohtaja Mikko Viitanen ovat jättäneet merkittävän jäljen jääkiekon kulttuuriin voimaannuttamalla keskustelua mielenterveydestä. Molemmat urheilijat ovat jakaneet avoimesti omia kamppailujaan masennuksen kanssa ja korostaneet toipumisen tärkeyttä.

Patrik Laine avasi sydäntään Yle Urheilun haastattelussa, kertoen, kuinka henkiset ongelmat vaikuttivat hänen uraansa ja ihmissuhteisiinsa: "Henkiset ongelmat alkoivat vaikuttaa kaikkeen. En pystynyt tekemään töitä, eli pelaamaan. Sitten se vaikutti ihmissuhteisiin. Minulla ei ollut mitään iloa missään tekemisessä." Hänen kokemuksensa heijastavat monen urheilijan salaisia taisteluita, erityisesti särkyneiden sydänten ja menetyksen johdosta.

Laineen mukaan avun hakeminen NHL:n ja pelaajayhdistyksen yhteisestä hoito-ohjelmasta oli elintärkeä päätös: "Se oli vaikea, mutta paras päätös, jonka olen ikinä tehnyt." Tämän päätöksen myötä hän sai työkaluja selvittää uusia haasteita. "Polvivamma tuli heti toisessa pelissä. Jos se olisi tapahtunut puolitoista vuotta sitten, olisin voinut jäädä jumiin. Nyt olen vahvempi."

Viitanen, joka itse on käynyt läpi vakavaa masennusta, nosti esiin urheilun kulttuurin haasteet: "Lätkämaailma opetti, että mitään ei saa näyttää – ei edes kipua. Ainoastaan aggressiivisuus on sallittua." Hän käsitteli myös sitä, kuinka tärkeää on tunnustaa oma haavoittuvuus: "Kyllähän se murtumispiste löytyy meistä jokaisesta."

Molempien puheenvuorot ovat virkistävä muistutus siitä, että mielenterveysongelmista puhuminen ei ole heikkoutta, vaan rohkeutta. Avoimuus voi vähentää stigmaa ja rohkaista muita hakemaan apua. Laine ja Viitanen ovat esimerkkejä siitä, miten urheilijat voivat käyttää ääntään suurten kysymysten nostamiseen esiin – muuttaen puffitusta ja hiljaisuutta terveelliseksi keskusteluksi.

Mielenterveysongelmista puhuminen on yhä tabu monilla kentillä, mutta Laineen ja Viitasen kaltaiset äärimmäiset esimerkit voivat avata ovia yhteiskunnalle keskustella enemmän käsitteistä, jotka vaikuttavat moniin ihmisiin. Onko tämä suuntaus riittävä murtamaan vanhoja rakenteita ja asenteita jääkiekossa ja urheilussa yleensä? Se jää nähtäväksi, mutta yksi asia on varma: heidän äänensä voi kannustaa muita puhumaan omista taisteluistaan ja löytämään tien toipumiseen.