Tutkimukset ovat osoittaneet, että perimä on yhteydessä sekä sydän- että verisuonitautien että vähäisen liikunnan riskiin. Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan tutkijat ovat nyt selvittäneet ensimmäistä kertaa, miten paikallaanololle altistava perimä liittyy sydän- ja verisuonisairauksiin. Tutkimuksessa hyödynnettiin ainutlaatuista FinnGen-aineistoa, joka kattaa noin 300 000 suomalaisen geenejä ja sairaustietoja.

Geneettistä alttiutta on mahdollista arvioida modernien genominlaajuisten riskilukujen avulla. Tutkijat kehittivät riskiluvun kuvaamaan geneettistä alttiutta vapaa-ajan ruutuajalle, joka on tyypillisin vapaaehtoinen paikallaanolon muoto. Tämä riskiluku paljasti, että paikallaanolon geneettinen alttius oli yhteydessä sydän- ja verisuonitautien, verenpainetaudin, iskeemisten sydäntautien, kuten sydäninfarktin, ja aivoverenkiertosairauksien ilmaantuvuuteen. Tutkimusten vahvistamiseksi analyysit toistettiin erillisessä vertailuaineistossa, johon kuului noin 35 000 norjalaista.

"Tuloksemme osoittavat, että geneettinen alttius paikallaanoloiseen käyttäytymiseen lisää merkittävästi sydän- ja verisuonitautien riskiä", kertoo tutkijatohtori Laura Joensuu Jyväskylän yliopistosta. "Heillä, joilla oli suurin alttius paikallaanololle, kertyi päivittäin noin puoli tuntia enemmän paikallaanoloa, ja heidän riskinsä yleisimpiin sydän- ja verisuonitauteihin oli noin 20 prosenttia korkeampi verrattuna niihin, joilla geneettinen alttius oli pienin."

Evoluutio ja liikkuminen

Asiantuntijat ovat aikaisemmin ehdottaneet, että paikallaanolo saattaisi olla evoluution muovaama piirre, koska liikkuminen on ollut historiallisesti eloonjäämisen kannalta tärkeää. Geneettiset tekijät saattavat siis säädellä ihmisten liikuntakäyttäytymistä ja vaikuttavat siten koko väestön havaittuun ilmiöön - vähäiseen liikuntaan.

"Tuloksemme tukevat käsitystä siitä, että taipumus paikallaanoloon voi olla geneettisesti määritelty, ja korostavat sen terveysvaikutuksia. Tämä on tärkeää ottaa huomioon väestön terveydenhuollossa", Joensuu korostaa.

"On täysin normaalia tuntea, ettei jaksaisi lähteä liikkumaan, mutta liikunnan positiiviset vaikutukset hyvinvointiin ovat kiistattomat. Tällaisia luontaisia taipumuksia vastaan on hyvä taistella", Joensuu painottaa.

Yhteiskunnalliset toimet

"Meidän tulisi yhteiskuntana kannustaa aktiivisuuteen entistä paremmin. Esimerkiksi liikkumisen yhteisöllisyyden ja palkitsemisen tukeminen voisi auttaa", Joensuu ehdottaa.

Tutkimus julkaistiin arvostetussa British Journal of Sports Medicine -lehdessä ja se herättää huomiota sen avulla, että se yhdistää geneettiset tekijät konkreettisiin terveysriskeihin. Tämä voi johtaa yhteiskunnallisiin muutoksiin, joiden tavoitteena on edistää kansanterveyttä.

Lisäksi tutkimus avaa uusia mahdollisuuksia ymmärtää, miten geneettiset tekijät ja elämäntavat vuorovaikuttavat. Kun tiedetään, että perimällä on merkitystä, voitaisiin kehittää entistä kohdennetumpia keinoja sairastumisen ennaltaehkäisemiseksi. Sitoutuminen aktiiviseen elämäntapaan onkin tänä päivänä tärkeämpää kuin koskaan!