Politiikka

Jani Mäkelä, perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja, on saanut osakseen huomiota sekä sosiaalisessa mediassa että kasvokkain. Hänen tapansa käyttää terävää kieltä ja piikittelyä somessa herättää kantoja, mutta miten hän todellisuudessa esiintyy ihmisten edessä?

Viime maanantaina Mäkelä arvioi viestipalvelu X:ssä Ylen työntekijöiden älykkyyttä, mitä seuraa äärimmäinen keskustelu ja kiivaita kommentteja. Tämän tyyppinen viestintä ei todellisuudessa kuitenkaan kerro koko totuutta miehestä viestien takana.

Tapasin Mäkelän hänen kotikaupungissaan Lappeenrannan Joutsenossa, jossa hän vastasi kysymyksiini kohteliaasti ja paneutuneesti. Hän keskusteli myös ylessä harjoittelijana olevan nuoren kanssa perhe-elämästä Etelä-Karjalassa, mikä paljasti hänen myönteisen, kansanläheisen puolensa.

Vaikka Mäkelä ei halua arvioida viestintänsä vaikutuksia poliittiseen keskusteluun, asiantuntijat ovat huomauttaneet hänen viestinnässään olevan tyypillistä kaksoisviestintää. Tämä tarkoittaa, että sosiaalisessa mediassa käytettävä kieli ja retoriikka poikkeavat selvästi siitä, miten hän esiintyy virallisissa tilanteissa. Kielentutkija Kristiina Savola ja erikoistutkija Mikko Leino ovat tutkineet ja analysoineet poliittista viestintää ja sen seurauksia demokratian tilaan.

Mäkelä pyrkii täyttämään perussuomalaisten lupauksia vaikuttamalla lainsäädäntöön. Hänen merkittävimmät onnistumisensa hallituskauden aikana ovat olleet lakimuutokset, kuten kiistelty käännytyslaki, joka mahdollistaa turvapaikanhakijoiden käännyttämisen takaisin Venäjälle, jos kansallinen turvallisuus on uhattuna. Lain ympärillä käydyt keskustelut ja oikeusoppineiden kritiikit ovat olleet kovia.

Työllisyyden edistäminen on myös tärkeä teema Mäkelälle. Hän korostaa metsäteollisuuden merkitystä ja vaatii lainsäädännön ohjaavan hakkuita, jotta puuraaka-aineen saatavuus voidaan taata Suomessa. "Puhe siitä, että metsiä ei voi hakata, on lopetettava", hän toteaa. Mäkelä kuvailee Suomen metsien runsauden nykypäivänä ja kannustaa aktiiviseen keskusteluun metsien käytön tasapainottamisesta ympäristön ja talouden välillä.

Mäkelän kaksijakoinen viestintätyyli herättää huolta siitä, miten se vaikuttaa ihmisten osallistumiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun ja demokratiaan. Jatkuva kärjistäminen ja viestinnän monipolvisuus voivat aiheuttaa tunteen ulkopuolisuudesta tietyissä väestöryhmissä. On selvää, että Mäkelän rooli kustannuksia ja vastauksia vaativassa poliittisessa ympäristössä on keskeinen.

Kannattaako ihmisten siis edelleen seurata Jani Mäkelää ja hänen käänteisiä viestejään? Kysymys kuuluu, milloin julkinen keskustelu palautuu järkeväksi ja avoimeksi, ja mihin suuntaan politiikka on menossa hänen kaltaistensa poliitikkojen johdolla.