Uuden tutkimuksen mukaan pienituloisten perheiden lapset ovat jopa kaksinkertaisessa vaarassa joutua kiusatuksi verrattuna varakkaampien perheiden lapsiin. Tämä huomionarvoinen tieto on julkaistu maanantaina, ja se herättää huolta yhteiskunnassamme.

Tutkimustulokset osoittavat, että maahanmuuttajaperheiden lapset kokevat myös enemmän kiusaamista, riippumatta heidän perheensä taloudellisesta tilanteesta. Tämä ilmiö on erityisen huolestuttava nykypäivän Suomessa, jossa syrjinnän ja rasististen asenteiden pitäisi olla menneisyyttä.

Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen kuittaa tulokset odotetuiksi, mutta samalla hän korostaa niiden vakavuutta. "Pienituloisten perheiden lapset kohtaavat arjessaan monia haasteita, ja maahanmuuttajataustaiset lapset kärsivät syrjinnästä koulussa ja sen ulkopuolella", hän toteaa.

Erityisesti Pekkarista huolettaa se, miten kiusaamista selitetään oppilaiden keskuudessa. Monet lapset näkevät kiusaamisen syynä usein kiusatun oppilaan oman käytöksen. "On huolestuttavaa, että lapsilla on tällaisia käsityksiä. Olisi tärkeää pysähtyä asiakysymykseen ja keskustella siitä, miten kerromme lapsille kiusaamisesta. Kiusaaminen ei koskaan ole oikeutettua, ja sen tulisi olla selvää kaikille", Pekkarinen sanoo.

Pekkarinen varoittaa, että nykyiset asenteet vähävaraisia kohtaan ovat koventumassa ja että aikuismaailmassa vallitsee kova keskustelu, jossa köyhyyttä pidetään usein henkilökohtaisena epäonnistumisena. "Lapset oppivat, mitä he näkevät ja kuulevat kotoa. Asenteet siirtyvät perheestä suoraan kouluun".

Tutkimus itsessään on mielenkiintoinen innovaatio, sillä se yhdistää oppilaskyselyt ja rekisteriaineistot, jotka paljastavat lasten taustat, mukaan lukien heidän vanhempiensa tulot ja syntymämaat. Tämä mahdollistaa tarkemmin edustavan otoksen saamiseksi.

"Tämä uusi tutkimusmenetelmä antaa meille vahvemman ja luotettavamman perustan keskustella kiusaamisesta ja sen syistä", Pekkarinen toteaa. Oppilaat saivat mahdollisuuden nimetä luokkatovereitaan, jotka heidän mielestään ovat joutuneet kiusaamisen kohteiksi. Tällainen vertaisraportointi voi olla tehokas tapa kerätä tietoa, sillä kiusaaminen on usein hienovaraisempaa, eikä aikuiset aina huomaa sitä.

"On myös tärkeää muistaa, että lapset eivät aina kerro aikuisille kiusaamisesta, joten tämä tyyppinen tutkimus voi auttaa valottamaan ongelmaa paremmin", Pekkarinen lisää. Tällaiset havainnot antavat meille mahdollisuuden herättää keskustelua ja toimia, jotta jokaisen lapsen koulupäivä olisi turvallinen ja mielekäs.