Viime aikoina olemme todistaneet monia häiriöitä pankki- ja maksujärjestelmissämme, kyberhyökkäyksiä vesihuoltojärjestelmiin sekä kaasuputkien räjähdyksiä. Nämä tapahtumat, yhdessä kasvavien turvapaikanhakijoiden joukkojen ja GPS-signaalien häiriöiden kanssa, muodostavat kietoutuvan verkoston, joka aiheuttaa huolta sekä kansalaisten että viranomaisten keskuudessa.

Vaikka viat on korjattu ja uusia sääntöjä on säädetty, kansalaisten mielissä on jäänyt pysyvä muistijälki näistä tapahtumista. Sosiaalinen media on täynnä keskusteluja, joissa levitetään erilaisia mielipiteitä, spekulaatioita, syytöksiä ja jopa salaliittoteorioita. Tämänkaltaiset keskustelut ruokitaan usein kyseenalaisista lähteistä ja huonolla suomenkielen taitolla kirjoittavista boteista ja trollitileistä.

Miksi näillä häiriöillä on niin suuri merkitys? Kuka niistä hyötyy? Valtaosa uutisoiduista tapauksista jättää kysymykset avoimeksi: kuka on vastuussa ja mikä on tarkoitus?

Hybridiuhkien keskeisin tavoite on pelon ja epävarmuuden lietsonta, mikä voi horjuttaa yhteiskuntajärjestystä ja heikentää kansalaisten luottamusta viranomaisiin. Kun uutiset kertovat tietoliikennekatkoista tai infrastruktuurin vaurioista, monet kokevat pelkoa ja ahdistusta. Tätä tilannetta voivat tahot hyödyntää, ja siksi on tärkeää kysyä, tulisiko median vaieta? Vaikuttaako tällainen uutisointi todella ihmisten arkeen?

Monet yhteisöistä, kuten yritykset, välttelevät hyökkäyksistä tiedottamista pelätessään maineensa puolesta. Toinen kysymys on, tulisiko valtion ja siihen liittyvän median noudattaa samaa käytäntöä? Kenen etua tällainen vaikeneminen oikeastaan palvelee?

Perinteistä mediaa velvoittaa kuitenkin sen rooli taistelussa sosiaalisen median leviämiseen mis- ja disinformaatiosta. Meidän on varmistettava, että oikeaa ja varmennettua tietoa jaetaan yhteiskunnassamme, kun kuka tahansa voi julistaa mitä tahansa Isolla G:llä.

Ihmisillä on oikeus olla tietoisia ympäröivästä yhteiskunnasta ja sen tapahtumista. Tämä tietoisuus voi auttaa esimerkiksi sähkö- ja tietoliikennekatkojen varautumisessa kriisitilanteisiin.

Hybridioperaatioista vaikeneminen saattaisi aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä, vaikka se voisikin palvella pelottelun tarkoituksia. Pelko, vaikkakin luonnollinen tunne, ei saa ohjata yhteiskunnallista toimintaa. Luottamalla viranomaisiin ja etsimällä oikeaa tietoa voimme heikentää vihamielisten toimijoiden vaikutusmahdollisuuksia.

Lopuksi, yhdessä voimme kohdata näitä uusia haasteita ja rakentaa luottamusta sekä turvata arkemme. Median rooli tiedonvälittäjänä on tärkeä, ja sen vastuullinen toiminta voi estää pelon leviämisen.