Politiikan tutkija ja Tampereen yliopiston valtio-opin professori Tapio Raunio ilmensi vastustavansa presidentti Alexander Stubbin kommentteja, joiden mukaan ulko- ja turvallisuuspolitiikan erimielisyyksiä käytetään aina Suomea vastaan. Raunion mukaan tällainen näkemys on perusteeton ja ennemminkin tarpeetonta pelottelua.

Hän on sitä mieltä, että hallituksen, presidentin ja hallituspuolueiden välinen ulkopoliittinen keskustelu on ollut tervetullutta. Tällaiset keskustelut riisuvat salamyhkäisyyden verhoa ja antavat enemmän läpinäkyvyyttä politiikkaan.

"Perinteisesti ulkopolitiikkaa on harjoitettu yksimielisyyden fasadin alla. Nyt kuitenkin, kun eri osapuolet, kuten ministerit, ovat ottaneet kantaa asioihin, se on vain hyvä asia demokratian kannalta", Raunio totesi. Hän toivoi, että eduskunnan täysistunnossa voitaisiin käydä kunnollista keskustelua Suomen ulkopolitiikan peruslinjoista ja sen arvopohjasta.

Raunio ymmärtää, että pääministeri ja muut päättäjät saattavat olla haluttomia tuomaan erimielisyyksiä julki, mutta hän korostaa, että open keskustelu on yhteiskunnallisesti hyödyllistä. "Salailu ja salamyhkäisyys ovat olleet perinteisiä piirteitä Suomen politiikassa. Nyt olemme ottamassa siihen avointa lähestymistapaa", hän sanoi.

Presidentti Stubb yritti rauhoittaa tilannetta sanomalla, että julkiset erimielisyydet voivat antaa vastustajien käyttää niitä hyväkseen. Kuitenkin Raunio kyseenalaistaa Stubbin arvion ja pitää sitä tarpeettomana pelotteluna, joka ei kuulu normaaliin demokratiaan. "Erimielisyydet ja julkinen keskustelu ovat osa normaalia politiikkaa", hän vakuuttaa.

Raunio kritisoi myös Stubbin näkemystä, että ulkopolitiikan tulisi olla puoluepolitiikan yläpuolella. Hänen mukaansa ulko- ja turvallisuuspolitiikka kytkeytyy tiiviisti sisäpolitiikkaan ja käsittelee monia ajankohtaisia kysymyksiä, kuten maahanmuuttoa ja ilmastonmuutosta, jotka ovat merkittäviä kansalliseen keskusteluun.

Hän ennustaa, että pääministeri Orpon hallituksessa tullaan tulevaisuudessakin näkemään ulkopolitiikkaan liittyviä kiistatilanteita, sillä hallituspuolueet ovat arvoiltaan erilaisia.

Lisäksi on huomattava, että keskustelu Suomen ulkopolitiikan suunnasta ja sen vaikutuksista tulee varmasti intensiivistymään. Erityisesti kun Suomi arvopohjansa mukaisesti elää monilla kansainvälisillä kentillä, kuten YK:ssa ja eri kansainvälisissä liitoissa, on tärkeää, että keskustelussa otetaan huomioon myös erilaisten vähemmistöjen ja globaalien haasteiden asema.

Tulevaisuudessa politiikan läpinäkyvyydelle ja keskustelulle aiotaan varmasti antaa entistä enemmän painoarvoa. Se, miten tämä keskustelu muovaa Suomen kuvaa kansainvälisesti, jää nähtäväksi.