Puola ja Baltian maat ovat ilmoittaneet halukkuudestaan vetäytyä jalkaväkimiinat kieltävästä Ottawan sopimuksesta. Tämä päätös tuli ilmi maiden puolustusministereiden yhteisessä lausunnossa, jossa taustalla ovat kasvaneet turvallisuushaasteet, erityisesti Venäjän hyökkäyssodan vuoksi Ukrainassa.

Ministerit korostavat, että Venäjän lisääntynyt uhka on tehnyt rajamaista entistä haavoittuvampia, ja siksi niillä on tarpeen saada joustavuutta aseiden valinnassa ja puolustustaktiikoissa. Venäjän toiminta on herättänyt huolta muun muassa Suomen rajalla, jossa puolustusvoimat ovat lisänneet valmiuksiaan.

Suomessa on myös keskusteltu siitä, tulisiko maamme vetäytyä Ottawan sopimuksesta. Puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Jukka Kopra (kok.) on luonnehtinut Baltian ja Puolan suositusta viisaaksi, ja on todennut sen olevan perusteltu vaihtoehto.

– Tämä on järkevä ratkaisu, ja on tärkeää, että kaikilla Naton jäsenmailla on mahdollisuus arvioida puolustuskykyään vallitsevan uhkatilanteen mukaisesti, Kopra sanoi tiedotteessaan.

Ottawan sopimus, joka allekirjoitettiin vuonna 1997, on saanut yli 160 maan tuen, mutta suurimpia valtioita, kuten Venäjää, Kiinaa ja Yhdysvaltoja, se ei sido. Sopimuksen tarkoituksena on estää maamiinojen käytön aiheuttamia suuria siviiliuhreja. Ukrainan osalta asia on monimutkainen, sillä maalla on sopimuksen ratifioinna, mutta Human Rights Watchin mukaan se on silti käyttänyt maamiinoja sodan aikana.

Kopra mainitsi myös, että Suomi voi edetä irtautumisprosessissa kevään aikana, ja asiasta tullaan käymään perusteellista keskustelua sekä hallituksen että eduskunnan tasolla. Lopullisen päätöksen mahdollisesta irtautumisesta tekee eduskunta.

– Vaikka Suomi mahdollisesti vetäytyisi Ottawan sopimuksesta, se ei tarkoita, että jalkaväkimiinoja alettaisiin käyttää välittömästi. Niitä voitaisiin käyttää ainoastaan sodan aikana sotatoimialueella, ja kaikki päätökset käyttöönottamisesta tekee puolustusvoimat, Kopra totesi.

Sota Ukrainassa on osoittanut, että yksinkertaiset asejärjestelmät, kuten jalkaväkimiinat, voivat olla käyttökelpoisia pitkissä konflikteissa. Kopra viittaa siihen, että erilaisten kyvykkyyksien ylläpitäminen on elintärkeää, jotta puolustusvoimilla on tarvittaessa laaja valikoima välineitä käytettävissään.

Kansainvälisesti keskustelu näiden aseiden käytöstä on käynyt vilkkaana, ja asiasta on nostettu esille moralisen ja eettisen arvion kysymyksiä. Onko aika muuttaa vanhoja sopimuksia nykyaikaisessa sodankäynnissä ja reagoida nopeasti muuttuviin uhkiin? Tämä kysymys on edelleen avainasemassa tulevissa keskusteluissa.