Israel on käynnistänyt hyökkäyksen Libanoniin, pyrkien tuhoamaan äärijärjestö Hizbollahia. Tämä isku on seurausta lokakuussa 2023 tapahtuneesta Hamasin hyökkäyksestä Israeliin, joka sisältää myös julmia seksuaalisen väkivallan tekoja. Israelin johto on päättänyt luopua kaikista neuvotteluista sen jälkeen, kun maan kansalaiset kokivat niin järkyttävän väkivallan, että se ylitti kaikki aiemmat rajat.

Diplomaattien mukaan Israelin armeija ja tiedustelupalvelu Mossad aikovat kostaa kaikki hyökkäyksen taustalla olevat ja tuhota viholliset. Heidän asenteensa on, ettei arabiterroisteista ole toivottavaa antautua oikeuden eteen.

Israel on kohdistanut iskuja Gazaan, ja seuraavaksi se tähtää Libanonissa toimivaan Hizbollahiin. Hyökkäyksille on valmisteltu perusteellisesti, ja YK:n yleiskokouksessa keskusteltiin siitä, kuinka suuri osa maailman valtioista pitää Lähi-idän konfliktia tärkeämpänä kuin Venäjän Ukrainaan kohdistamaa hyökkäystä.

Monet globaalin etelän valtiot pitävät Israelin toimintaa kolonialistisena. Libanonin pääkaupungissa Beirutin asuinkerrostalot on pommittettu suunnitelman mukaan vain hetki sen jälkeen, kun pääministeri Benjamin Netanjahu oli esittänyt puheensa YK:ssa. Isku kohdistui Hizbollahin johtoon.

Israel on pitkään rakentanut olemassaolonsa oppia sillä periaatteella, että arabien hyökkäykset kostetaan satojen kertaisesti. Tämä taktiikka voi lyhyellä aikavälillä saada aikaan hyviä tuloksia, mutta se jättää jälkeensä tuhansia orpoja lapsia, jotka ovat alttiita terroristijärjestöjen rekrytoinnille. Lähi-idän sodat periytyvät jatkuvasti seuraaville sukupolville.

Sota Lähi-idässä tuottaa hyötyjä Venäjälle. Vladimir Putin hymyilee arabimaiden selän takana ja käyttää tilannetta hyväkseen. Tiedustelulähteiden mukaan venäläiset saattavat rohkaista Hamasia, varmistaen samalla omaa vaikutusvaltaansa alueella.

Eurooppalaisten maiden, mukaan lukien Suomen, jotka aseistavat Ukrainaa, on ymmärrettävä, että ne kantavat vastuuta Putinin imperialististen pyrkimysten pysäyttämisestä. Useimmissa afrikkalaisissa ja aasialaisissa maissa katse on enemmän Lähi-idässä kuin Ukrainassa.

Suomessa ja muissa Itä-Euroopan maissa tämä saattaa tuntua pettymyksenä. Kuitenkin, tällaisen tilanteen tulisi pikemminkin ohjata toimiin Ukrainan tukemiseksi huomattavammin. Aikaisemmin koettu pedagogiikka, joka on nostanut esiin Israelin siviiliuhrien tuhoisuutta, voi olla käytettävissä myös Putinin toimien arvioimiseen.

Putinisteille ja muille Venäjän puolueellisten propagandistien keskuudessa Israelin teot tarjoavat epäilyttävän mahdollisuuden väittää, että siviilit kärsivät liian usein, ja siksi monimutkaista diplomaattista peliä on vaikeaa kärsiä. Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on kuitenkin keskeistä puolustaa arvoja ja tukea Ukrainaa kaikin keinoin.

Reaalimaailmassa tilanne on se, että Israelin johtoa halutaan varoa ärsyttämästä, mikä vaikeuttaa tarvittavien toimenpiteiden toteuttamista. Eniten huomiota herättää asehankinnat, joita tarvitaan venäläisten uhkien pitämiseksi loitolla.

Tilanne Lähi-idässä näyttää pitkittyvän ja Hizbollah on Israelille vaarallisempi vastustaja kuin Hamas. Libanonin kansan etu olisi, että äärijärjestö menettäisi vaikutusvaltansa monikulttuurisessa valtiossa, mutta tämä voi olla vain toiveunien täyttymys.

Beirut, joka tunnettiin aikanaan "Lähi-idän Pariisina", on kaunis kaupunki mutta toivoa on vain vähän. Tällä hetkellä pessimismi ja kyynisyys voivat estää rauhanomaisia ratkaisuja ja lisätä suhteiden jännittyneisyyttä. Tämän vuoksi meidän on vastustettava kyynisyyttä ja taisteltava sodan ja konfliktin hyväksymistä vastaan.