Venäjän presidentti Vladimir Putin on esittänyt vaatimuksia Ukrainan sodan lopettamisesta, vaatimalla 'juurisyiden' käsittelyä. Eilen torstaina Venäjän ja Yhdysvaltojen edustajat näkivät keskusteluille aihetta, kun Yhdysvallat esitti Venäjälle ehdotuksen 30 päivän aselevosta. Putin on ilmaissut, että Venäjä on valmis keskustelemaan ehdotuksesta, mutta pitää välttämättömänä, että useista keskeisistä asioista tulee keskustella tarkemmin.

Rauhansopimuksen saavuttamiseksi Putin korostaa, että on tärkeää tunnistaa ja purkaa sodan 'juurisyyt'. Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Arkady Moshes on korostanut, että sodan juurisyyt voidaan jakaa kahteen kategoriaan. Ensimmäinen kategoria sisältää Putinin esittämät väitteet, jotka ovat vahvasti läsnä Venäjän propagandassa, kuten valitukset ukrainalaisesta venäjänkielisten suojelusta ja Natoon liittymisestä.

Toinen, todellisempi juurisyy, Moshesin mukaan, liittyy Putinin henkilökohtaiseen haluun kostaa Ukrainalle. Tällaisia tunteita lujittaa se, että Ukraina on aiheuttanut Putinille useita merkittäviä ulkopoliittisia tappioita vuoden 2014 jälkeen.

Kansainvälisesti on lisäksi noussut esiin kysymys Baltian maiden liittymisestä Natoon, joka ei jostain syystä ole aiheuttanut samanlaista huolta Venäjälle kuin Ukrainan tilanne. Tämä viittaa siihen, että todellinen huoli liittyy Venäjän vaikutusvallan menettämiseen Itä-Euroopassa. Ukrainan pyrkimykset vahvistaa suhteitaan länteen, mukaan lukien EU-jäsenyys, ovat myös myrkyttäneet Venäjän ja Ukrainan suhteita.

Lisäksi Ukrainan hallitsema sota on avannut keskustelun siitä, kuinka venäjänkieliset ukrainalaiset, jotka ovat pitkäaikaisia asukkaita, ovat olleet aktiivisia Ukrainan puolustuksessa. Moshes huomauttaa, että monet Ukrainassa hallitsevat venäjänkieliset ovat itse asiassa kotoisin Itä-Ukrainasta ja he ovat yhtä lailla valmiita puolustamaan maataan.

Putinin taktiikka tuntuu toistuvan: hän pyrkii pidentämään konfliktia ja neuvottelemaan jatkuvasti uusia myönnytyksiä lännen suuntaan. Moshesin mukaan Putinilla ei ole varsinaista kiirettä rauhanneuvotteluiden aloittamisen kanssa, sillä hänen strategiansa on odottaa mahdollisuuksia ja löytää tilanteesta etuja.

Vastaavasti myös Suomen liittyminen Natoon keväällä 2023 on muuttanut alueellista dynamiikkaa. Moshes toteaa, että Suomi ei ole muuttumassa Venäjän näkökulmasta vihamieliseksi maaksi, vaan Venäjä on perustellut suhtautumistaan aikaisemman tapahtumaketjun kautta, kuten EU:hun liittymisen ja Venäjän suuntautuvan puolustuksen.

Yhteenvetona voidaan todeta, että putinistinen Venäjä on edelleen halukas käyttämään kovaotteisia diplomatiaa nykyisessä konfliktissa, ja Ukrainan tulevaisuus riippuu vahvasti lännen toimista sekä kyvystä käsitellä alueellisia suhteita.