Lokakuussa 2023 Hamasin veriset iskut Israeliin herättivät laajalti huomiota myös Suomessa. Monet suomalaiset lisäsivät sosiaalisen median tileihinsä Ukrainan värien rinnalle Israelin sinivalkoisen lipun, ilmaisten tukensa kahdelle demokratialle, jotka kamppailevat hyökkäyksiä vastaan. Tässä valossa Ukraina ja Israel nähdään puolustavina demokratioina, jotka tarvitsevat muiden länsimaiden tukea. Ukraina on julistanut taistelevansa vapauden puolesta, kun taas Israel puolustautuu barbarismia vastaan.

Kuitenkin, kun tarkastellaan kompleksista kansainvälistä politiikkaa, on ilmeistä, että Ukrainan ja Israelin rinnastaminen ei ole niin yksinkertaista. Sen sijaan yllättävä vertaus syntyy, kun vertaillaan Israelia ja Venäjää.

Molemmat maat, Venäjä ja Israel, ovat kansainvälisten lain ja sääntöjen vastaisia aluevalloituksia tehneitä suurvalloja. Venäjä on ollut aktiivinen Ukrainassa vuodesta 2014, mutta Israelin toiminta Gazassa ja Länsirannalla ulottuu aina vuoteen 1967 saakka. Tällaiset teot rikkovat perinteisiä kansainvälisen lain periaatteita, jotka kieltävät alueiden valloituksen asevoimin.

Mielenkiintoista on huomata, että niin Putin kuin Netanjahu ovat kumpikin Kansainvälisen rikostuomioistuimen etsintäkuuluttamia. Heidän hallituksensa ovat käyttäneet samoja perusteluita laittomille aluevaltauksilleen, väittäen, etteivät ukrainalaiset tai palestiinalaiset ole 'oikeita kansoja', ja vetoamalla historiallisiin oikeuksiin alueisiin, jotka he kokevat omikseen.

Kuitenkin on tärkeää muistaa, että Venäjä ja Israel toimivat eri konteksteissa. Ukraina on itsenäinen valtio, kun taas Palestiina ei ole. Vertailu ei ole täysin oikeudenmukainen, mutta herättää kysymyksiä siitä, miten valtiot voivat oikeuttaa hyökkäykset toisiaan vastaan.

Keskeinen kysymys on kuitenkin, missä määrin maapallon on edelleen pidettävä kiinni siitä, ettei rajoja tulisi siirtää sodalla. Tämä periaate takaa rauhan ja vakauden kansainvälisessä politiikassa, ja sen pitäisi päteä joka puolella maailmaa. Huolestuttavaa on, että kun konfliktit kärjistyvät, ne voivat johtaa yhä suurempiin ihmisoikeusloukkauksiin ja siviilien kärsimyksiin.

On myös huomionarvoista, että Israelin ja Ukrainan taloudelliset ja sotilaalliset suhteet ovat yhä kehittymässä, mikä voi vaikuttaa lähi-idän ja Euroopan turvallisuustilanteeseen tulevaisuudessa. Kaiken kaikkiaan on tärkeää, että kansainvälinen yhteisö valvoo voimakkaasti kaikkia konflikteja, ja että kansalaisoikeuksia puolustetaan joka tilanteessa.

Kun tarkastellaan näitä kysymyksiä, meidän on oltava valmiita kysymään: ovatko puheet sivilisaation puolustamisesta tai terrorismin torjunnasta vain keino naamioida laittomat aluevaltaukset? Identiteettipoliittiset kysymykset eivät saisi ohittaa turvallisuuspolitiikan perusperiaatteita – kansainväliset rajat on kunnioitettava.