Jääkiekossa riittää nopeasti sykäyksiä, ja Rikard Grönborg on täydellinen esimerkki siitä, miten tunteet voivat ohjata urheilijan menestystä. Saavuttuaan homogeenisesta suomalaisesta valmennusmaailmasta, Grönborg on lunastanut paikkansa yhtenä maan kärkivalmentajista.

Yhden vuoden kuluttua hänen siirtymisestään Tapparaan, hän on kohdannut painetta ja odotuksia, mutta hänen lähestymistapansa on rauhallinen. "En voi saapua pukuhuoneeseen stressaantuneena; se vain pahentaa tilannetta. On tärkeää, että pelaajat tietävät, mitä tehdä ja ovat täysin sitoutuneita", hän toteaa, ja tämä asenne on luonut huikean työilmapiirin, jossa työmoraali on huipussaan.

Grönborgin tausta avaa lisää hänen päätöksistään. Ennen Suomea hän valmensi Sveitsissä ZSC Lionsissa, jossa hän teki tietoisia valintoja perheensä hyvinvoinnin vuoksi. "Pystyin viettämään enemmän aikaa perheeni kanssa ja nukkumaan omassa sängyssäni joka ilta. Kieltäydyin useista työpaikoista, koska perheeni oli aina etusijalla", hän kertoo.

Nyt Grönborg viettää aikaa tytärensä harrastuksissa, ollen jääkaukaloiden ja hevostallien ympärillä. Tämä antaa hänelle mahdollisuuden irtautua työelämän paineista ja säilyttää selkeys ja rauha, erityisesti silloin, kun joukkueen pelit eivät suju hyvin.

Tapparan perinteet vetivät Grönborgin puoleensa, ja hänen viime kauden saavutuksensa - seuran 20. SM-kulta - on enemmän kuin paikallisella kilpailijalla Ilveksellä, joka on hänen edeltäjänsä. "Urheilussa tunteet voivat joskus saada päätökset hetkellisesti väärille raiteille", hän pohtii.

Keskustelut joukkueen kanssa ovat olleet avainasemassa. "Aluksi pelaajat eivät ymmärtäneet, mitä teimme, mutta juuri nämä keskustelut johtivat parhaisiin oivalluksiin, ja sittemmin on ollut helpompaa edetä yhdessä", Grönborg kertoo. Valmentajana hän korostaa malttia ja keskittymistä, ja se on osoittautunut tehokkaaksi lähestymistavaksi.

Hänen intohimonsa ja kyky kanalisoida tunteet pelaajille ovat auttaneet luomaan voittavan kulttuurin, jota muut joukkueet nyt kadehtivat.