Miksi yliopistot vaikenevat?

Helsingin Sanomissa julkaistussa mielipidekirjoituksessa käsitellään hätkähdyttävää tilannetta, jossa presidentti Donald Trump vaikuttaa Yhdysvaltojen huippuyliopistojen rahoitukseen niillä perusteilla, että siellä esiintyy 'vääränlaisia' mielipiteitä—kuten empatia palestiinalaisia kohtaan, mikä leimataan juutalaisvastaisuudeksi.

Suomi turvassa, mutta onko se hyvä asia?

Suomessa yliopistot ovat toistaiseksi säästyneet suurimmilta taloudellisilta paineilta, mikä voi tuntua rauhoittavalta, mutta samalla herättää kysymyksen: onko suomalaisen sivistyssektorin poliittinen voima heikkoa? Miksi yliopistot, joiden tulisi olla itsenäisiä ja äänekkäitä, vaikenevat kriisiaikoina?

Oikeiston hyökkäykset kulttuuriin

Oikeisto leimaa kulttuuritoimintaa 'vihervasemmistolaiseksi' ja yrittää delatoida sen merkityksen. Tämä on kuin Yhdysvalloissa, jossa 'vääränlaiset' mielipiteet pyritään vaientamaan tai häivyttämään näkyvistä.

Tarve aktiivisuudelle kulttuurikentällä

Suomessa on nyt enemmän kuin koskaan tarpeen, että merkittävät kulttuuri-instituutiot – museot, teatterit ja orkesterit – astuvat esiin ja puolustavat omaa alaansa. Aika lymyilylle on ohi. Kansallisten toimijoiden on käytävä ylpeästi keskustelemaan suomalaisen kulttuurin puolesta.

Entä tulevaisuus?

On aika kysyä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Mikäli yliopistot ja kulttuuri-instituutiot eivät nouse äänekkäästi vastustamaan uhkia, voidaan menettää paljon. Hyvän kasvualustan, jolle suuremmat toimijat voivat rakentaa, täytyy pysyä elävänä.

Kutsumus toimintaan

Erityisesti on tärkeää, että suuret instituutiot suojelevat pienempiä toimijoita, freelancereita ja kulttuuriyrittäjiä. Yhteisöllinen puolustus ja solidaarisuus ovat avainasemassa, jotta suomalainen kulttuuri voi kukoistaa—ja se on ilman muuta meidän yhteinen vastuumme.

Ääni, joka kantaa

Kuten kirjoittaja Erik Söderblom sanoo, strategia, jossa piiloudutaan vastatuuleen, ei enää toimi. On aika nostaa päät pystyyn ja tehdä selväksi, että suomalaisen kulttuurin tulevaisuus ei voi olla uhattuna ilman ääntä.