Saku Koivun nimi on ikimuistoinen suomalaisen jääkiekkokansan keskuudessa, erityisesti vuoden 1995 MM-kultajuhlan myötä. Hänen saavuttamansa menestys niin pelaajana kuin kapteenina on jäänyt elämään jokaisen jääkiekkofan sydämessä.

Vaikka nuoremmat sukupolvet saattavat olla hieman etäällä Leijonalegendan huippu-urasta, on tärkeää muistaa, kuinka merkittävä osuus Koivulla oli Suomen kiekkohistoriassa. Hän siirtyi NHL:ään vuonna 1995 voittaen SM-liigan pistepörssin 19 pisteen erolla, vaikka pelasi vain 45 ottelua tuona kautena (27+47=74).

Työskentely TPS:ssä huipentui mestaruuteen, ja Koivu oli myös avainroolissa, kun Leijonat voitti ensimmäisen maailmanmestaruutensa. Jo 20-vuotiaana hänestä tuli Montreal Canadiensin ensimmäinen eurooppalainen kapteeni, ja hän kantoi tätä kunniatehtävää kymmenen vuoden ajan.

HIFK:n päävalmentaja Ville Peltonen kertoo: "Saku on yksi seuran arvostetuimmista kapteeneista. Hänen johtajuutensa ja pelaamisen intohimo ovat inspiraationa monille."

Koivu ja hänen joukkuekaverinsa Jere Lehtinen muodottivat Tupu–Hupu–Lupu-ketjun, joka saavutti suuren suosion. Tämä ketju voitti nuorten MM-kultaa vuonna 1993 ja saavutti myös miesten MM-hopeaa sekä olympiapronssia.

Vaikka Koivun uralla oli monia saavutuksia, hänen polkunsa ei ollut vailla haasteita. Hän kohtasi vakavan sairauden, non-Hodgkinin lymfooman, kaudella 2001–2002. Koivu yllätti kaikki palatessaan jäälle raskaiden hoitojen jälkeen, ja hänen paluunsa Montrealin kotiottelussa oli tunteellinen hetki, joka ei jäänyt keneltäkään huomaamatta.

Kolmonen oli Koivun viimeinen etappi NHL:ssä Anaheim Ducksissa, jossa hänelle avautui uusi mahdollisuus tavoitella Stanley Cupia kausilla 2009–2014. Vaikka mestaruus jäi saavuttamatta, Koivun aika Anaheimissa oli arvokas ja nautinnollinen kokemus, myöskin fanien keskuudessa.

Uransa päättäminen Montrealissa oli sääntöjen mukaisesti hieno kunnianosoitus, ja koko kaupunki muisti häntä lämpimästi. Koivun elämän tärkeimmät hetket, kuten perhesiteiden vahvistuminen ja lasten syntymät, ovat auttaneet häntä voittamaan syövän ja löytämään uuden merkityksen elämäänsä.

"Syöpä ja lasten syntymä karistivat tietyllä tavalla urheilijan itsekkyyden. Kykenin nauttimaan pelaamisesta aivan eri tavalla", Koivu on kertonut. Hänen tarinansa on esimerkki siitä, kuinka todellinen urheilu- ja ihmisyys yhdistyvät ja inspiroivat seuraavia sukupolvia.