Kansakunta

Sari Essayahin Salainen Vastustus: Miksi Hän Vieläkin Vastustaa Israelin Siirtokuntapäätöstä?

2024-10-07

Kirjailija: Sofia

Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Sari Essayah on yllättäen tullut julkisuuteen vastustettuaan hallituksen päätöstä Israelin siirtokunnista yli kolme viikkoa sen jälkeen, kun hallitus oli jo ottanut kantansa asiaan.

Ylen tietojen mukaan Essayah oli alun perin mukana hallituksen keskusteluissa, mutta sitten hän päätti ilmaista eriävän mielipiteensä. Tämä tieto paljastettiin ensimmäisenä Demokraatti-lehdessä ennen viikonloppua.

Suomi käsitteli YK:n julkilausumaa ennen äänestystä ulko- ja turvallisuuspoliittisessa valiokunnassa, mutta Essayah ei vielä siinä vaiheessa vastustanut päätöstä. Miten näin kävi? Miten ihmeessä hänestä tuli asiaan kriittinen näin jälkikäteen?

Ylen toimittajat yrittivät tavoittaa Essayahin, mutta hän ei halunnut kommentoida tilannetta, viitaten sen olevan jo riittävästi käsitelty julkisuudessa. Mielenkiintoista on, että Essayah oli tuolloin työn vuoksi Strasbourgissa, mikä nostaa kysymyksiä hänen sitoutumisestaan asiassa.

Suomi äänesti syyskuussa YK:n yleiskokouksessa Israelin laittomia siirtokuntia tuomitsevan lausuman puolesta. Lausuma vaatii Israelia lopettamaan palestiinalaisalueiden miehityksen vuoden kuluessa YK:n päätöksestä – ja tämä päätös on herättänyt paljon keskustelua.

Esimerkiksi kristillisdemokraattien ja perussuomalaisten kansanedustajat ovat kritisoineet tätä päätöstä jyrkästi. Ulkoministeri Elina Valtonen (kok.) puolusti kuitenkin hallituksen linjaa Elina Valtonen kuitenkin selitti, että äänestyspäätös seurasi Suomen pitkäaikaista ulkopoliittista linjaa, joka kunnioittaa kansainvälistä oikeutta.

Suomen ulkoministeriö on todennut, että päätöksellä on merkittäviä vaikutuksia Suomen kansallisiin etuihin, erityisesti Venäjän naapuruuden vuoksi. Kysymys on siis paitsi kansainvälisestä oikeudesta, myös Suomen itsenäisyydestä ja asemasta kansainvälisellä kentällä.

Ymmärrettävää on, että tällaiset säädökset ja päätökset herättävät voimakkaita tunteita – ja niiden taustalla on usein monimutkaisia geopoliittisia arviointeja. Laajemmin tarkasteltuna nämä kysymykset korostavat Suomen roolia kansainvälisessä politiikassa ja sen halua pitää yllä sääntöperusteista järjestystä. Voimmeko siis odottaa lisää jännitteitä poliittisessa kentässä? Kyllä, ja paljon mielenkiintoista keskustelua on varmasti tulossa!