Maire Lankisen muistelmat tarjoavat ainutlaatuisen katsauksen hänen aikakauteensa Britannian kuningattaren palveluksessa Lontoossa. Kirjassaan 'Maire, hänen majesteettinsa palveluksessa', Maire ja hänen poikansa Nazzareno Sifo kertovat lumoavasta tarinastaan, joka alkaa 1960-luvun alusta.

Maire Lankinen aloitti työnsä Espoossa isosiskonsa parturikampaamossa, kunnes hän löysi Helsingin Sanomista ilmoituksen: suomalaisia tyttöjä etsitään kotiapulaiseksi Englantiin. Tämän ilmoituksen innoittamana hän teki rohkean päätöksen lähteä piikomaan arkkitehtiperheeseen Windsoriin, joka oli itsessään valtava seikkailu.

Aluksi kotiapulaisen elämä oli mukavaa, mutta Maire pitkään työskennellessään kaipasi enemmän jännitystä. Hän vaihtoi työpaikkaa ja sai yllättäen paikan Buckinghamin palatsista, missä hän liittyi kuningatar Elisabethin siskon, prinsessa Margaretin, palvelusväkeen. Tällöin alkoi ainutlaatuinen ajanjakso, jossa Maire sai kokea kuninkaallista elämää, juhlia ja arkea. Hänen englantilainen poikaystävänsä halusi hänen jäävän maahan, mutta koti-ikävä veti Mairen lopulta takaisin Suomeen muutaman vuoden jälkeen.

Maire Lankisen muistelmat ovat enemmän kuin vain henkilökohtaisia kokemuksia; ne tarjoavat myös ajankuvan 1960-luvun Britannian palvelusmaailmasta. Lankinen kuvailee työnsä sekä käytännön haasteita että kulttuurisia eroja, ja hänet tunnetaan itsenäisenä ja positiivisena henkilönä. Hänen poikansa Sifo tuo tarinaan uuden näkökulman, vaikka alussa teksti voi tuntua hieman jäykältä.

Huomionarvoista on myös, miten Maire kirjoittaa kirjeitä Suomeen, joissa hän jakaa palvelusarkensa yksityiskohtia. Hän kuvailee työpaikkansa koostuvan kahdesta käytävästä ja kuudestatoista huoneesta, joissa siivous ei koskaan ollut ylivoimaisen työllistävää. Tämä herättää kysymyksiä nykyaikaisen palvelusalan vaatimuksista, joissa hotellisiivoukselle annetaan tiukkoja aikarajoja.

Maire ja muut palvelijat nauttivat yhteisestä ruokalasta, jossa he saavat syödäkseen maittavaa ruokaa ja erilaisia herkkuja. Ruokailu, asuminen ja hoidot ovat osa heidän palkkaansa, mikä antaa heille eräänlaista taloudellista turvaa. Palvelijoiden yhteisöllinen elämä Buckinghamin palatsissa herättää kysymyksiä siitä, voisiko tällainen elämäntapa olla tässä ajassa myönteinen mielenterveydelle.

Maire Lankisen tarina on kuin prinsessaa, joka navigoi haasteiden läpi ja löytää paikkansa kuninkaallisessa maailmassa. Hän oppii selviytymään haasteista ja tuntemaan itsensä osaksi palatsin perhettä. Nykyaikana tällaiset kokemukset voivat antaa meille arvokkaita opetuksia työyhteisön merkityksestä ja siitä, mitä on olla osa jotakin suurempaa.

Lankisen muistelmat eivät ainoastaan kerro tarinaa yhdestä suomalaisesta nuoresta naisesta, vaan myös antavat äänen niiden monien palvelijoiden kokemuksille, jotka elivät ja työskentelivät kuninkaallisessa ympäristössä. Maire, hänen majesteettinsa palveluksessa, on tarina kestävyydestä, unelmista ja kuninkaallisista kokemuksista, jotka laitoksen sisällä leijuivat kuin satunaiset hetket kuninkaallisessa hääjuhlassa.