Ukrainan tapahtumat herättävät historian kummituksen

Viime viikko herätti voimakkaita tunteita, kun Ukrainaan liittyviä tapahtumia alettiin vertaamaan Münchenin sopimukseen. Yhdysvallat on painostanut Ukrainaa epäedullisiin päätöksiin, mutta tarkkoihin yksityiskohtiin ei ole syytä syventyä, sillä tilanne muuttuu jatkuvasti.

Hitleriä vai Chamberlainia?

Münchenissä vuonna 1938 Adolf Hitler teki sopimuksia Ranskan ja Saksan johtajien kanssa Tshekkoslovakian kohtalosta. Tämä tilanne muistuttaa monia nykyisistä johtajista, erityisesti Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpista, jota on verrattu Chamberlainiin, ja Venäjän presidentti Vladimir Putinista, jota on yhdistetty Hitleriin. Ukrainan tukijat, kuten Saksan liittokansleri Olaf Scholz ja Ranskan presidentti Emmanuel Macron, ovat astuneet tiukasti peliin.

Joe Biden ja myönnytyksien pelko

Itsellänikin oli hetkiä, jolloin pelkäsin Yhdysvaltain edellisen presidentin, Joe Bidenin, olevan valmis myöntymään Ukrainan kustannuksella. Se oli kuitenkin väärä arvio, sillä juuri Bidenin Yhdysvaltain tarjoama tiedusteluapu mahdollisti sen, että Ukraina pystyi torjumaan Venäjän hyökkäyksen.

Vaaralliset historialliset vertaukset

Historiallisissa vertauksissa on syytä olla varovainen. Muistamme, että Hitler sopi lännen johtajien kanssa ennen sotaretkien alkamista. Nyt tilanne on erilainen: Putin on jo kolme vuotta käynyt sotaa Ukrainassa.

Sota ja talvisodan varjot

Ukrainan puolustustaistelua on verrattu talvisotaan, eikä ihme, sillä muistamme kaikki Suomen historian. Nyt, kun puhutaan rauhasta Ukrainassa, on mahdotonta olla ajattelematta omia rauhansopimuksiamme.

Tunteet ja historian taakka

Suomalaisten on tärkeää käsitellä omaa historiaansa kriittisesti, mutta toisaalta on hyvä muistaa, että ukrainalaiset elävät omissa olosuhteissaan. Meidän tulee keskustella asiasta tavalla, joka ei syydä ylimielisyyttä, vaan ymmärrystä.

Historiasta oppiminen

Historiasta voi oppia paljon, mutta usein se opettaa myös, että menneitä asioita ei voi muuttaa. Ukrainan nykytilanne on täysin erilainen kuin Suomen tilanne vuosikymmeniä sitten, vaikka rauhan tekeminen on aina haaste.

Loppujen lopuksi meillä on vastuu ymmärtää, millaisia oppitunteja historia meille tarjoaa, mutta samalla meidän on hyväksyttävä, ettei menneisyyden kokemukset välttämättä auta nykytilanteissa.