Fazer-veron peruutus on herättänyt keskustelua Lahdessa, mutta onko suklaatehtaan tulevaisuudessa mitään toivoa? Kysymys jää avoimeksi, kun kaupungin kehityssuunnitelmiin liittyvät epäselvyydet lisääntyvät.

Flunssan kourissa mietin, onko valtion taloudenhoito tällä hetkellä vakavassa kriisissä. Liiallinen tuhlaaminen ei ole kestävä ratkaisu. Harkinta ja vastuullisuus ovat avaimia ongelmien ratkaisemiseen, ja selvästikään tämä ei ole ollut päätöksentekijöiden mielessä.

Yllätyin kuullessani, että jopa vihreältä poliittiselta kentältä on noussut kannatusta puolustusmäärärahojen nostamiselle. Onko se mahdotonta, että aikaisemmin vaadittu ympäristönsuojelu ja rauhanomainen politiikka alkaisi kyseenalaistua?

Erityisesti Lahdessa on nähtävissä, että kaupunkikehitys ei etene, ellei alueelle saada tarpeellisia rakennuslupia ja investointeja. Kysymys kuuluu: mitä tehdään Ranta-Kartanon alueen kehittämiseksi, jolle puuttuu nykyisin parkkitalo puolipakollisine parkkeineen? Se on investointi, joka saattaisi pelastaa alueen vetovoimaisuuden.

Kun ihmisten yhdistettävyyttä ja elinolosuhteita parannetaan, se heijastaa positiivisesti myös asukkaiden hyvinvointiin. Sen sijaan, että vain valitamme, voisimme kaikki osallistua aktiivisesti yhteisön kehittämiseen ja ongelmien ratkaisemiseen. Maailman parhaat ideat syntyvät yhdessä, ei eristyksissä.

Liikuntapaikkojen ja palveluiden puute on myös aiheuttanut tuskia Lahden asukkaille. Onko kenties aika avata keskustelua siitä, miten resurssit kohdistaisimme asukkaiden elämänlaadun parantamiseen, etenkin kaupungin sisäisen kehittämisen osalta?

Tällä hetkellä suuri huolenaihe on lahjottu autoja tai korruptiota, joita ei pitäisi sallia - asiassa tarvitaan läpinäkyvyyttä ja valvontaa. Miten voimme varmistaa, että tulevaisuudessa päätökset tehdään yhteisöllisesti etu edellä, eikä vain vieraannuttamalla itsekeskeisiä etuja?

Lopuksi on syytä korostaa, että Lahden kaltaisten kaupunkien on jämäköidyttävä vastauksessaan maailman muuttuviin haasteisiin. Tiedän, että voimme yhdessä rakentaa paremman tulevaisuuden - mutta tarvitaan tahtoa ja yhteistyötä!