Suomen hallitus on ilmoittanut aikomuksestaan nostaa puolustusmenot nykyisestä runsaat kahdesta prosentista vähintään kolmeen prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2029 mennessä. Tämä tarkoittaa vuosittaista lisäystä noin kolme miljardia euroa.

Valtiovarainministeri Riikka Purra (perussuomalaiset) mainitsi, että lisäys kohdistuu pääasiassa maavoimien hankintoihin. Puolustusministeri Antti Häkkänen (kokoomus) arvioi, että maavoimien vahvistaminen on kymmenen vuoden projekti, joka kattaa muun muassa panssaroidun kaluston, tykistöjärjestelmät, ilmapuolustuksen sekä taistelijoiden henkilökohtaiset varusteet.

Lisäksi rajavartiolaitoksen merellisiä suorituskykyjä ja kalustoa tullaan vahvistamaan, mikä liittyy erityisesti Suomenlahden seudun valvontaan.

Suomen reservin (870 000) ja sodan ajan joukkojen koko (280 000) ovat suhteessa väkilukuun yksi Euroopan ja Naton johtavista. Tämä voi tarkoittaa, että mikäli uusia varustuksia hankitaan myös reserville, kustannukset voivat nousta nopeasti, huomauttaa Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Iro Särkkä. Hän on erikoistunut ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan.

Särkkä huomauttaa, että kolmonen prosentti bruttokansantuotteesta tulee arvioida suhteessa Puolustusvoimien kyvykkyyksiin. Hän uskoo, että Suomessa voidaan oikeasti arvioida ensin tarvittavat kyvykkyydet, ja sitten laskea mahdolliset kustannukset.

Hän korostaa kuitenkin, että kasvattaminen ei perustu vain kansallisiin tarpeisiin, vaan tähän ohjaavat myös Naton jakama uusi turvallisuusnäkymä sekä Yhdysvaltain lisääntyvä paine Euroopan maiden puolustuksen vahvistamiseksi.

Särkkä arvioi, että varustamisen jälkeen saatetaan harkita puolustusmenojen vähentämistä, mikäli Euroopan turvallisuuspolitiikan tilanne ja Venäjän kehitys sen sallivat. Hän toteaa, että Ukrainan sota on jättänyt syvät jäljet ja puheet rauhasta ovat ehkä kaukana tulevaisuudessa.

Euroopan unioni sallii puolustusmenojen kasvattamisen velkarahalla ilman, että se rikkoo valtiontalouden tasapainosääntöjä. Helsingin yliopiston makrotaloustieteen professori Niku Määttänen mainitsee, että velalla on perusteltua rahoittaa kertaluonteisia hankintoja, mutta menojen pysyvään kasvuun tarvitaan kestävämpiä rahoitusratkaisuja.

Määttänen suosittelee, että suhdannetilanteen myötä alkuvaiheessa menojen lisääminen voitaisiin rahoittaa velalla, mutta pian pitäisi miettiä tapoja, joilla se rahoitetaan jatkossa.

Valtiovarainministeri Purra kuitenkin valitti, ettei puolustusmenojen kasvattaminen vaadi lisävelkaa tai -säästöjä tämän hallituskauden aikana. Pääministeri Petteri Orpon (kok) hallitus on puolivälissä nelivuotiskauttaan, ja Määttänen arvioi, että hallitus pyrkii saamaan laajan tuen eduskunnalta puolustusmenojen kasvattamiselle, jotta asia ei jäisi vain nykyisten hallituspuolueiden päätettäväksi.

Tämä laaja parlamentaarinen sitoutuminen voisi johtaa siihen, että puolueet yhdistävät voimansa myös tulevien hankkeiden ja investointien tukemiseksi, kuten on tapahtunut tutkimus- ja kehitysrahoituksen osalta, joka on nostettu neljään prosenttiin bruttokansantuotteesta. Tämä viittaa siihen, että tulevaisuudessa voidaan odottaa lisää yhteisiä toimia puolustuksen vahvistamiseksi.