Uuden kirjansa "Valehtelua, vakoilua ja valtiollista vaikuttamista" (Docendo 2024) kirjoittajat, entiset Suomen valtiollisen viestinnän asiantuntijat Markku Mantila ja Jouni Mölsä, käsittelevät tärkeää ja ajankohtaista aihetta: Suomi saattoi olla lähellä aseellista konfliktia.

Kirja keskittyy valtiotasolla tapahtuvaan informaatiovaikuttamiseen, ja se tukee ajatusta, että Imatran traaginen ampumistapaus joulukuussa 2016 saattoi olla osa laajempaa strategiaa. Tuolloin imatralaismies ampui kolme naista ravintolan edustalla, mikä aiheutti maailmanlaajuista huomiota.

Ensimmäisten tietojen julkistamisen jälkeen sosiaalisessa mediassa levisi huhuista ja disinformaatiosta koostuva mylly, jossa väitettiin uhreiksi venäläisiä ja ampujan olevan sotilas. Tiedemies Mantila ja Mölsä ihmettelevät, kuinka nopeasti valeuutiset levisivät, vaikka tekijä toimi yksin ja valikoi uhrinsa sattumanvaraisesti. He jopa kyseenalaistavat, oliko jokin koneisto valmiina aiheuttamaan hämmennystä tässä kriittisessä tilanteessa.

Kirjoittajat kysyvät, oliko Imatra ”vaarallinen kokeilu”, jonka kautta Venäjä pyrki luomaan odotuksia mahdolliselle aseelliselle toiminnalle Suomea vastaan. Tragedian jälkeinen mediatoiminta nostaa esiin yksilöiden identiteetteihin liittyvän uhkatason, joka on keskustelujen keskiössä Ukrainan sodan syttyessä. Onko Suomi siis edelleen Moskovan valtiaiden silmissä etupiiri?

Ulkoministeriön viestintäjohtaja Vesa Häkijnon nopeat toimet huhuista tiedottamisessa saavat myös kiitosta. Häkijono otti asioihin kantaa useilla kielillä ja korosti viranomaisviestinnän tärkeyttä sosiaaliseen mediaan verrattuna. Hän viittasi myös Donbass-ilmiöön ja sen mahdolliseen vaikutukseen Suomen sisäisiin asioihin.

Mantila ja Mölsä mainitsevat kirjassaan myös vuoden 2014 Krimin liittämisen Venäjään ja sen seurauksena alkaneen konfliktin Itä-Ukrainassa. Mikäli Suomi ei ole valppaana, se voisi joutua vaarallisiin käänteisiin. Onko Suomi siis vaarassa joutua takaisin noina synkkinä vuosina, jolloin pelko ja epävarmuus hallitsivat?

Kirjan mukaan Suomi elää edelleen Moskovan vaikutuspiirissä, ja vaikka Nato-jäsenyys tuovat turvaa, uhkat eivät ole vielä ohi. Tämä olisi hyvä huomioida niin kansalaisten kuin päättäjienkin keskuudessa, jotta Suomi voi jatkossakin ylläpitää itsenäisyyttään ja turvallisuuttaan.