Suomi on päättänyt jyrkästi, ettei se tue Unkarin esitystä, joka velvoittaisi teknologiajätit seulomaan käyttäjiensä viestejä etsien lasten seksuaalista hyväksikäyttöä käsittelevää materiaalia. Tämä päätös, joka tehtiin eduskunnan suuren valiokunnan kokouksessa, herättää kysymyksiä yksityisyydensuojasta ja viestinnän luottamuksellisuudesta.

Suuri valiokunta oli yksimielinen päätöksessään, jossa todettiin, että tunnistamismääräykset murentaisivat ihmisten yksityisyydensuojan. Tämä määräys pakottaisi viestintäpalveluiden tarjoajat tunnistamaan ja poistamaan alustoiltaan materiaalia, joka esittää lasten seksuaalista hyväksikäyttöä. Asiasta varoitetaan: "Unkarin malli johtaisi massavalvontaan ja heikentäisi viestinnän luottamuksellisuuden sääntelyä EU:ssa."

Jotkut asiantuntijat ovat myös huolestuneita siitä, että tällainen regulointi voitaisiin tulevaisuudessa laajentaa muihin viestimiin kuin vain hyväksikäyttömateriaalin estämiseen. Signal-sovelluksen perustaja, Meredith Whittaker, on jo ilmoittanut, että Signal vetäytyisi EU-markkinoilta, jos laki voitetaan, mikä todistaa digitaalisen turvallisuuden ja yksityisyyden suojelun huolenaiheet nyky-yhteiskunnassa.

Hallitus oli aiemmin valmis tukemaan Unkarin ehdotusta, mutta opposition edustajat, kuten SDP:n Timo Harakka, kritisoivat toimintaa ja muistuttivat siitä, miten suurin valiokunta oli aiemmin jo hylännyt massavalvontaan johtavat toimet. Tämä vastakkainasettelu hallituksen ja suuren valiokunnan välillä on nostanut esiin kysymyksiä kansalaisten perusoikeuksista.

Marraskuussa perustuslakivaliokunta linjasi, ettei Suomi tule hyväksymään Unkarin esityksessä olevaa tunnistamismääräystä. Liikenne- ja viestintävaliokunta on ollut vielä tiukempi, ja se on vahvistanut vastustavansa Unkarin kompromissiesitystä.

Euroopan komission lakiesitys, joka on ollut työn alla yli kaksi vuotta, pyrkii estämään lasten hyväksikäyttöä sisältävän materiaalin leviämistä sekä lapsiin liittyvää groomingia. Siihen liittyminen velvoittaisi digitaalisten palveluiden tarjoajia skannaamaan käyttäjien viestejä ja raportamaan havaitsemistaan riskeistä viranomaisille.

Vaikka esityksen tavoite on ylevä, monet asiantuntijat sanovat, että se uhkaa merkittävästi yksityisyyden suojaa ja voi johtaa laajamittaiseen valvontakulttuuriin. Tämä nostaa esiin uusia kysymyksiä, joihin on syytä kiinnittää huomiota: Jos vain osa viesteistä skannataan, miksi me kaikki joutuisimme tästä kärsimään?

EU:n ministerikokouksessa joulukuussa suunnitellaan äänestystä tästä asiasta. Tällä hetkellä kahdeksan maata, mukaan lukien Suomi, vastustaa esitystä, mikä voi riittää sen hylkäämiseen. Onko tämä vain alkusoitto EU:n professoreille, jotka punnitsevat digitaalista turvallisuutta ja kansalaisten oikeuksia? Se jää nähtäväksi, mutta olemme todistamassa historiallisen merkittävää hetkeä, joka voi muuttaa digitaalista viestintää Euroopassa pysyvästi. Shall we safeguard our rights or sacrifice our privacy?