Supernanny Pia Penttala auttaa tällä kertaa Maikkarilla suomalais-amerikkalaista perhettä, jossa elää Pälvi ja Daniel sekä heidän lapset.

Perheen esikoispoika Santos on saanut ADHD-diagnoosin vain muutama viikko ennen kuvausten alkua, mikä selittää hänen impulsiivisen käytöksensä. Pälvi-äiti kuvailee, kuinka pienet asiat voivat johtaa valtaviin reaktioihin: ”Tavarat voivat lennellä ja nyrkit tulla.”

Erityisesti tietokoneella pelaaminen kiihdyttää Santosta entisestään, ja ruutuaikaa tulee runsaasti – myös vanhempien esimerkin vuoksi. Pia iloitsee, kun hän pääsee seuraamaan perheen rauhallisia iltatoimia: äiti lukee satuja yhdelle lapselle ja isä toiselle, ja tunnelma on leppoisa. Aluksi kaikki vaikuttaa olevan hyvin.

”Jäin hymyssä suin katsomaan perhettä”, Pia kertoo ohjelmassa, mutta tunnelma muuttuu nopeasti.

Pia muuttaa mieltään lähes lennossa, todeten: ”Kupla kyllä sitten puhkesi. Tajusin, että ei, ei näin. Nyt apua!” Katsojat ovat hämmennyksissään: mitä voi olla pielessä tässä esimerkillisessä perheessä?

Pia vastaa kysymykseen ohjelmassaan: ”Lapset vaativat vanhemmiltaan huomiota päivän aikana. Tässä perheessä huomio kohdistettiin heihin vasta nukkumaan mennessä. Se voi selittää, miksi lapsilla kestänee jopa kaksikin tuntia nukahtaminen. Eihän he halua luopua vanhemmistaan, kun ovat koko päivän huutaneet heitä.”

On olennaista, että lapset saavat äidiltään ja isältään huomiota jo aikaisemmin päivällä, eikä tämä huomio saa olla puolittaista. Sen vuoksi vanhempien ruutuaikaa on ryhdyttävä rajoittamaan, jotta lapset eivät joudu kilpailemaan sosiaalisen median kanssa. Daniel-isälle puhelimesta luopuminen ei ole niin kovaa, mutta Pälvin kohdalla asia on toinen.

Tämä koko tilanne herättää kysymyksiä: miten voimme varmistaa, että lapsemme saavat tarvitsemaansa huomiota? Onko teknologian ja sosiaalisen median rajoittaminen todella avain perhesiteiden vahvistamiseen? Pia tuo esiin tärkeitä huomioita perheiden arjen haasteista ja siitä, kuinka huomiota jakamalla voimme edistää lasten hyvinvointia.