Venäjän presidentinhallinto ja Kremlin tukemat mediat ovat viime aikoina levittäneet väitteitä, joiden mukaan lännäiset yritykset olisivat palaamassa Venäjälle. Tämä on herättänyt hämmennystä ja epäilyksiä niin asiantuntijoissa kuin kansalaisten keskuudessakin.

Venäjän suuri media, Gazeta, raportoi helmikuussa, että jopa 350 länsifirmaa saattaa palata Venäjän markkinoille tämän vuoden loppuun mennessä. Mukana lista on merkittäviä brändejä, kuten Coca-Cola, Apple, Microsoft, Nike ja McDonald's.

Kuitenkin useimmat länsiyhtiöistä ovat pysyneet hiljaa asian suhteen. Ainoastaan Renaultin toimitusjohtaja on vihjaillut Financial Timesin haastattelussa yhtiön mahdollisesta paluusta. Hyundain edustajat puolestaan ovat kieltäneet väitteet jyrkästi.

Ulkopoliittisen instituutin asiantuntijan Arkady Moshesin mukaan Venäjän toimet voivat olla osa laajaa informaatiokampanjaa, jonka tavoitteena on kiinnittää maailman huomio ja luoda positiivista imagoa lännen suuntaan. Moshesin mielestä väitteet länsiyhtiöiden paluusta ovat kuin kipinöitä, jotka voivat leimahtaa suureksi tuliseksi hetkellisesti.

Kolme syytä kampanjan taustalla

Kampanjan taustalla on kolme olennaista syytä. Ensimmäisenä Moshes mainitsee Trumpin houkuttelemisen rauhanneuvottelujen avulla. Venäjä tietää, että rauhan saaminen Ukrainassa tulee olemaan vaikeaa, ja se pyytää Trumpilta tukea tarjoamalla amerikkalaisten yritysten paluuta. Tämä voi osaltaan avata väylän rauhanprosessille ja vähentää kansainvälisiä pakotteita.

Toinen syy on energiasopimusten solmiminen Euroopan kanssa. Moshesin mukaan, jos Trumpin hallinto pystyisi luomaan taloudellisia suhteita Venäjän kanssa, se voisi johtaa Euroopan siihen, että energiasopimuksia voidaan harkita uudelleen. Trump on aikaisemmin ilmoittanut pitävänsä Venäjän kanssa toimimista helpomman kuin Ukrainan kanssa.

Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä on Venäjän poliittisten tavoitteiden saavuttaminen. Kremlin näkemyksen mukaan länsimaisten yhtiöiden paluu Venäjälle voisi johtaa lännen tunnustamaan aiemmat tukensa Ukrainalle virheiksi sekä antaa Venäjälle mahdollisuuden kirjoittaa uusiksi kylmän sodan jälkeistä maailmanjärjestystä.

Moshes kuitenkin huomauttaa, että lännen yritykset välttelevät paluuta Venäjälle, peläten imagotappiota. Vaikka joitakin yksittäisiä yrityksiä, kuten Coca-Cola, saattaisi kiinnostaa paluu, yleisesti ottaen suurten yritysten halukkuus on olematon.

Mielenkiintoisesti Moshes viittaa siihen, että tulevaisuudessa saamme nähdä, ovatko lännen strategiat mukautuvampia Venäjän nykypoliittisten tavoitteiden myötä. Jatkuvien pakotteiden alla lännen ja Venäjän suhteet tulevat olemaan tulevaisuudessa entistä jännittyneempiä ja käänteet voivat johtaa dramaattisiin muutoksiin erityisesti energia-alalla.

Lopuksi

Onko lännen paluu Venäjälle todella mahdollinen, vai onko se vain harhautus? Se jää nähtäväksi, mutta asiantuntijat varoittavat: Venäjän pelit ovat monimutkaisempia kuin miltä ne näyttävät.